Sammuttelin jouluvalot arkisesta uudet alot tassunpäivä illassa uneenmenon sillassa. Ei viel toki kovin myöhä huvipaikois täysi ryöhä tupaukol toisesti syrjäskatson moisesti. Ulkona ei jälkeen aaton nuhaisena tapaat taaton vanhanpojan housuissa mikään ettei nousuissa. Kuulostelu olis turhaa -sekin, että itkuu purhaa nätist käteen lusikka eläjähän musikka. Soittamista hetkenverran yhdenkäden, sormeinverran polkanliepeit puistelin vääris äänis luistelin. Täthän ollut, umpee kauan jäähtymähän päästin rauan henkisyys kait väsähti siin sit kakku läsähti. Pyhät yleens vaivaa tuottaa ei voi edisteeseen luottaa meil kyl jotkut piipahti sit taas fiilis riipahti. Ruoka kyllä hyvin maittaa näläntunteen toviks taittaa suklaisii ei uskalla peräst kohta tuskalla. Missä lukee: maitojauhe se on äijäl, pelonkauhe aate, mitä noudattaa ohivirrois soudattaa. Joitainsorttei toki kestää ilmavaivain tulon estää vihreit kuulii, simmosii pudabestei, mimmosii. Aitoja on pakko laittaa estehiks, mitk tervyyt haittaa vuodet kyllä opettaa mitkä täytyy lopettaa. Hiljallensa mutjakoiden käppähillen yli soiden pikust huumormielellä herjansanoi kielellä.
Pentti Pohjola 20031226 (20031226) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu