Kun tuo nuha yöllä vaivaa pännänhän sen esil kaivaa Jouluyö vaik menossa sängyllänsä kenossa. Aattoiltan totut toimet ydenlaiset puissa loimet kinkkuu, lootaa, piparit tortuistakin liparit. Iltapäiväl haudoilkäynti omaisien ovil näynti suklaat ristiin siirtyvät myötämielet piirtyvät. Silloinhan voi lempeemp olla käyden ilon karkelolla muistamatta myreitä aiempia nyreitä. Tulkaa lapset ottaan mennii kainous vaik intoo tennii älkää ukost täriskö kurttunaamast väriskö. Päältä näytän melko pahalt syömmessäin silt täydelt vahalt hiljaises kun käppäillyt orvonkannelt näppäillyt. Naapurei jo, kukkainkanssa sehän ihan, ritutanssa tavaroita vaihdetaan ohesoloo kaihdetaan. Ennemmin jo kortit piirty tekstiviestit lentoon liirty myötäsorttist käytettiin oma osa täytettiin. Kaupoist raahas montaasorttii lompsast kaivoi vihreet korttii ässätilii niukitti lukulaitet tiuskitti. Suklaat mulle eivät sovi ajois kiinni, leipälovi Budapestii imeksin vihreit kuulii nimeksin. Konvehdit saa paikkoins jäädä -vatsaa, haitoil ettei säädä ilmavaivoi tulisi juhlantuntu hulisi. Riisipuuroo iltapäiväl sisarpoppoo totust käiväl torttuja, myös kahvia -lavee, elonlahvia. Vähä ei paljoa tarvitse, onneksensa.
Pentti Pohjola 20031225 (20031225) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu