20031224 Kukaan ei takaa

Erehteenpuollekin useesti kääntyy
kun sitä huikullaan matkalle vääntyy
osaamat oikeita lukuja
tuosta sit, sadatteenjukuja.
Ryhtiä yrittää perästä nostaa
vanhalle aatamil keveesti kostaa
palaamal lähtöisel viivalle
uusista potkua riivalle.

Menettyy osia, elämänhyvist
parhaita putoilee talletteinjyvist
synteinkin laidoilla laulelee
nurisenpäisiä kaulelee.
Vahvoja voimia mielessä myllää
auta ei sekään, et kallaita vyllää
uurtoja noinkin viel virtaillen
tummia lankoja pirtaillen.

Kukaan ei takaa, mit edestä löytää
ehdoteperäisest juuripa töytää
massi voi, laihtua, lihoa
tunnottaa oudosti ihoa.
Elämän-eniä vilistää silmis
subretti-osa tuos pyöriväs filmis
unohtuu, harkiten haetut
käsillä pelkästi, paetut.

Olemanohjeita vilistyy ohi
eikä niit sormelkaan koskea tohi
saati sit tallentaa nuppihin
hopeittenhelyinä kuppihin.
Sanat voi satuttaa jotakin toista
mitä ei ikuna tieltänsä poista
hölötys aihuuttaa hukkia
pyörittäin tarpeetta sukkia.

Harrastehommis ei toisia loukkaa
omalle saralle pelkästi koukkaa
turpeet et ilmahan ponnistaa
vähääkin moisissa onnistaa.
Innolla tarvitsee täkyjä heittää
entinen haprakka jollakin peittää
keksien uusia tapoja
viuhuttain laajasti vapoja.

Rysien nielujen oltava auki
sitten sin uiskiksii mahtava hauki
vaikka vain mielessä kelattu
täytisel ilmeellä pelattu.
Kertauskurssilla, tokipa juuri
alenee asiois, haittaistenmuuri
saapi siin rajatta sännätä
vaikkapa värssyjä pännätä.

Aatonaaton suhraus.

Pentti Pohjola 20031224 (20031224) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu