Erehteenpuollekin useesti kääntyy kun sitä huikullaan matkalle vääntyy osaamat oikeita lukuja tuosta sit, sadatteenjukuja. Ryhtiä yrittää perästä nostaa vanhalle aatamil keveesti kostaa palaamal lähtöisel viivalle uusista potkua riivalle. Menettyy osia, elämänhyvist parhaita putoilee talletteinjyvist synteinkin laidoilla laulelee nurisenpäisiä kaulelee. Vahvoja voimia mielessä myllää auta ei sekään, et kallaita vyllää uurtoja noinkin viel virtaillen tummia lankoja pirtaillen. Kukaan ei takaa, mit edestä löytää ehdoteperäisest juuripa töytää massi voi, laihtua, lihoa tunnottaa oudosti ihoa. Elämän-eniä vilistää silmis subretti-osa tuos pyöriväs filmis unohtuu, harkiten haetut käsillä pelkästi, paetut. Olemanohjeita vilistyy ohi eikä niit sormelkaan koskea tohi saati sit tallentaa nuppihin hopeittenhelyinä kuppihin. Sanat voi satuttaa jotakin toista mitä ei ikuna tieltänsä poista hölötys aihuuttaa hukkia pyörittäin tarpeetta sukkia. Harrastehommis ei toisia loukkaa omalle saralle pelkästi koukkaa turpeet et ilmahan ponnistaa vähääkin moisissa onnistaa. Innolla tarvitsee täkyjä heittää entinen haprakka jollakin peittää keksien uusia tapoja viuhuttain laajasti vapoja. Rysien nielujen oltava auki sitten sin uiskiksii mahtava hauki vaikka vain mielessä kelattu täytisel ilmeellä pelattu. Kertauskurssilla, tokipa juuri alenee asiois, haittaistenmuuri saapi siin rajatta sännätä vaikkapa värssyjä pännätä. Aatonaaton suhraus.
Pentti Pohjola 20031224 (20031224) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu