Flunssaa ei vihoinkaan jouluksi huolis sehän jo kumoaa ilonkin puoliks nokka kun tukossa tuhisee makunsamenetet ruhisee. Virus on tiukasti, nokassa, nielus lähtisi kaputtaan, syynäilee sielus ylist ei lämpöä onneksi jospa se kääntyykin ponneksi. Ulkona jyryää myrskyinen tuuli lumikin lentää, et höpäjää huuli ihan nyt tynkempän päivänä umpisen mustuuden näivänä. Aiemmin oli jo jotenkin lunta tovientakana, ihkast kuin unta nyt kyllä valkeelta näyttelee kinoksil paikkoja täyttelee. Rytinäntuntua, mastossa, katol saapi siit tarpoa, kinostenmatol kunhan nyt ensiksi asettuu bofoorit normaaleiks lasettuu. Mustaahan joulua tänne ei tule loskaista kohti nyt säätila kule niin tuolta radiost heitettiin ennusteen pesmisti peitettiin. Ehkäpä heinät jo tyystisti paloi hienoista paniikkii tovist jo valoi kärystkö silmät ne sameina mieliset liekitkin lameina. Niinkuin tuos aiemmin räähkästä kerroin ei ole asteissa, suurena verroin tolhon kyl tukkoa tarjoilee olemanlaatua varjoilee. Kotona kuhnailen totutust pyhät aikojasitten jo hyljännyt nyhät vieraita ovii et aukoisi tylsyyksii suustansa laukoisi. Ihminen haluaa olla täs vapaa silti ei katsele omaansa napaa lehtiä lukien sivistyy vielä tuot muutakin tivistyy. Pienellä vaihteella kontturit kulkee yliset nopeat ikuisest sulkee antaa vaan ajalle ohjakset näinpä ne syntyvät pohjakset. Runsaita jouluja takana tuolla vielä ei meinata läh-ajois kuolla tuosta kyl päätetään muualla ollaan vaan iisisti ruualla.
Pentti Pohjola 20031222 (20031222) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu