Tiedemiestyypithän maailmaa ohjaa heidän juur älynsä faktoihin pohjaa Arkkimeedeshän jo alotti matematiikkaansa valotti. Satoja vuosia tiedot ne hukas älypäät ymmällä, sormineen tukas vähä ain vähältä selkeili eväkset kohdemmiks melkeili. Rajaton pohjana juurikin tuolle noin ei voi hävitä uppeluun suolle pyörät kun pyörivät uusihin kertyilee makuja muusihin. Luvuton eläjä ulkona plussist hältä ei karise tietoa pussist voipi vaan nöyrästi nyökyttää -eteväin passailee hyökyttää. Onhan sit kullekin käypiä puuhii lähisis pusikois lampsien nuuhii maailmaa jollailla tölläillä toki kyl pahimmoil pölläillä. Sahan ja kirveen kun olalle ottaa puitten noin juurille itteensä sottaa alkaa vaan hiulata hurjasti risukot syrjälleen, nurjasti. Motteja onnella joitakin kasaa yhden vaik päivässä raamiseks tasaa hauiksen karttuissa, monia kiireel jos alkavi lonia. Useille kaupunginvalot ne kiiltää syrjemmäl orpous liiasti hiiltää porukoin turvahan luottaen -jouten, ehk hommissa tuottaen. Aatella tarvii jo lapsesta saakka ettei se murjaisi jalkoihins raakka löydettäis oma tuo lähteemme rullavaks laittaen tähteemme. Vähäkin suju on ilojen arvo täysin ei pielessä sillosest tarvo hieman voi ryhtikin kohentuu omainen moite se ohentuu. Viisailla sorjemmat koukerot tuolla lastua hyötyistä paksummin vuolla jokainen sellasest rikastuu niukaskin urassaan tikastuu. Nyt vaikka pimeys jotenkin haittaa uni ehk siltikin öitsiissä maittaa kiitetään omasta osasta tervyyden kultaisest posasta.
Pentti Pohjola 20031218 (20031218) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu