Ihminen joka ain sivusta seuraa eipä hän porukoin keulilla teuraa siinä on hommien ratkasu lähespä töpöinen katkasu. Kuvitteenkanssa ei pitkälle päästä riippumat olevast ilmastost, säästä jollei oo uskoa etuihin valmiiksi valjaissa retuihin. Ponnekas porukka tietänsä raivaa tehoisest kuoppia lähdöille kaivaa tarvi ei töhryjä piirrellä esteitä eestänsä siirrellä. Järjessä ei tarvi ollakaan likaa vähän vaan hidasta, hallussaan pikaa näinpä jo sutinut takkinsa viskaten jalkoihin lakkinsa. Unelmat uuvuttaa vahvankin tiellä jaksamat timanttei hallussapiellä morkkaajii tarvi ei etsiä ympäri tienoita, metsiä. Hölmönkin maineen voi pienistä saada ellei noit torsoja nurisil kaada näyttämäl, minulkin voimia sähäkäst tarpeisis toimia. Kaikki ei kauniita kasvoilta laisin poppooseen kuuluvan itsekin taisin luonne viel letkuisen oloinen sanovat, poikparka poloinen. Miksi et hyppäse ylös jo montust antailet vaikutteen täydestä tontust hyvin kyl jouluna passailee toisaalla kipeemmin rassailee. Olettein orhilla metsä se ryskää tantereen tallannas köhää ja yskää uusia pitäisi nuuskia välttäen harmien puuskia. Mistähän hakisi oikeat ohjeet polkisi jalkoihin kimpusta sohjeet sankarimielellä matkaten tuhannen pirusti vatkaten. Rinta siis rottingil vihdoinkin laittaa estojen hutoiset sivuhun taittaa uskoen omiinsa hyvihin hallusaoleviin jyvihin. Uudessa ajassa tänään jo uidaan erisel tavalla juttuja puidaan vanhalla vähii kait völjyssä homeisten oireita öljyssä..
Pentti Pohjola 20031215 (20031215) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu