Kenelle elämä jatkuvast hymyy eipähän tarvitse suojakseen lymyy riittää kun raitille pompahtaa hetmiten juttuista seuraa saa. Tuossa voi purkailla tuntoja kerält ihan juur mielensä syvimmält perält ei ole sellaisii haittoja joitten noit surisi laittoja. Avointa oloa mikään ei voita -takanapuhutut, toisista loita siinä on osattu suhtautuu luonnostaan kulkee jo kaikki muu. Itsekäs ihminen, muille ei soisi kipeää kilpailuu tiellensä toisi minua ei pidä tallata yksityisaatteita hallata. Enemmän poluille, poikkeemisteitä aatellaan juurikin ystävii keitä samashan veneessä soudetaan höpötepuheilkin joudetaan Seassa tärkeitä punnittuu kyllä vaikka ei sfääreihin jatkuvast yllä luonteittenmukaista löpinää tuikisen tärkeistä höpinää. Maita ja metsiä mielemme soljuu rinteitä ylös ja alas se holjuu tiiraten aaltojen eleitä peltoisten kasvien heleitä. Tuntea tuulosen leppeät värjyt myrskyllä laineitten rantoihin ärjyt huminaa honkien kuunnella auvoiseks aatosta muunnella. Kukin voi hakea luonnosta lähteet sehän juur niukittaa päivistä tähteet luonto on mahtava annistaan miljoonain valoisten kannistaan. Lujemmin aatosta enentää tuohon varmaan ei uppoile haittojen suohon ehdoitta tuntoa rikastaa niin on juur ihana kotomaa. Huolet vaan pintaista, pisaramuotoo siksi noil voisikin etsiä suotoo ympäryssilmyistä löytyvää mielel kuin valkoista höytyvää. Sanat ei yltäile kuvaamaan noita juurikaan, varhaisten aamujen koita uusi taas päivä niin lumoaa entiset hävikit kumoaa.
Pentti Pohjola 20031215 (20031215) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu