Kuka osaa, tehdä, toimii sanatkin ne esiinpoimii ellei moista halua mäkee alkaa valua. Ryhti on jok tielläpitää järkeviä silloin itää puhumalla pötyä keittoon tyhjänhötyä. Nykykieli lörpötteistä edestaakse, huitoot peistä sit ei kohta tajua minne siirtäät pajua. Ääkkösetkin kadotettu monotooniin ladotettu sanainloput kimissä yleensottain, pimissä. Huumoria joukkoonlaittaa useimmille silloin maittaa röhähdykset avartaa itsekin siin hytkyy saa. Vakavaakin kanssakäynti pramimmalle lisää näynti kouluton ei kahvassa erheenunhos vahvassa. Sillontällöin sanan heittää epävarman alle peittää noinko tuosta suoriutuu joutseneksi kuoriutuu. Tutisija taka-alal paino yleens yhdel jalal kaulus-seutu hionnut varmuus nollaan lionnut. Epäilevii tuomait riittää metsänlaidois haluut niittää silmiinkatsoilt säilyvät nurkiltansa päilyvät. Rautaa hyvä olis syödä valttisensa pöytäänlyödä ymmärretään täälläkin halvan-nuttu päälläkin. Putiskaa vaik kuinka hiljaa löydäskelkää moitteenviljaa kiitosta ei ainakaan luuloi kyllä pelkäst jaan. Onnellisii lopult ollaan viihtyäkin saatu jollaan lammellamme seilaten kuvajaisii peilaten.
Pentti Pohjola 20031214 (20031214) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu