Pimeimmäs ajassa vuodesta ollaan ei tule virtoja liiasti pollaan lullittais elämän merellä vieläpä heikosti kerellä. Unho on tulleena puseroon monil yllä ei vähääkään juttujenlonil kutistuu olleestkin asusta nostamat arpojaan vasusta. Teho siis vähenee, mahaankin koskee surujen kyyneleet kostuttaa poskee juuri, jos paatti on kumollaan epäinen tieto se lumollaan. Kiperä paikkahan varmasti tuolla rämpimäl uppoisel, haittojensuolla ehdoitta sisua kysytään suuria luuloja nysytään. Vuorientakaa voi laaksoja löytää utelumielel jos huomiseens töytää aika voi annella muruja lievittäin tulleita suruja. Herätehenkisyys nostakoon päätään aletaan itseemme tuleviin säätään nappulat jos ne on vinossa kalikat ristissä pinossa. Mustilla turha on penslata päivää ilmankin kertyilee liepeisiin näivää tunne et, tukahdetilassa askeleet pelkästi pilassa. Järkeä ujuttain kulkemainjoukkoon yltänee enempään, mielisenpoukkoon lyhteitä korsista kasaten huomistenhyrskyjä tasaten. Yleinen kauhistus, sulloa säkkiin alkuisel asteel jo ohjata häkkiin näinpä sit valolla vapaata itseään enemmäks lapaata. Kaverikäynneis on elämänmakuu melkein kun menoille, suhteisentakuu sellaisen rehoo ei hävittää orpout itsestään lävittää. Selaillen muistoinsa lehtiä ajoin uskois et kulkemat pienemmin hajoin yhteisyyt rahal ei mitata paksulkaan nipulla litata. Ilo ja ymmärrys konsteja tuottaa noin juuri itseens voi ehommin luottaa ryskyt ei purttamme kallista otetaan orhimme tallista.
Pentti Pohjola 20031212 (20031212) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu