Aika on elämän tärkeä mitta siellä ei toivoisi heiluvan vitta rangaistusmielessä ropista nuhteisist, niskahan kopista. Jokaisen polul kyl haittaisii mutkii suurennuslasil jos alkavi tutkii vikahan synnynnäst peräisin ilman tuot ilohon heräisin. Silti on annettu kivoja kokee riippumat että noist murheista hokee kipitty astian äärelle tuloksentekemäin häärelle. Eihän se yleisest vähääkään merkkaa orpo kun kupistaan saantoja lerkkaa noillakin nunninta vähenee tyytymä tipoittain lähenee. Pullistepurjeilla siispä ei mennä toivioretkemme, niinhyvin lennä jalat ain tannerta tapaavat harmeista sitenkin vapaavat. Ihmiset, ystävät, jossakin heitä äläpä väsymys toivoa peitä yhä on evästä tarjolla paikkansa silti myös varjolla. Joiltakin luontuu tuo, runojenteko omalla kohdal nois, osuittenleko sivisteenraput ei riittäneet asiayhtyyteen liittäneet. Riimit on korvike mielensä purul ettei täs anneta valtoja surul pännän kun sormiinsa nappajaa hatusta hömppiä lappajaa. Ajan siis kulua, eipähän muuta konin ei tarvitse järsiä puuta hitsink sen kuka vois lopettaa sisimmänherkkyyttä opettaa. Nöyrällä mielellä mukana ollaan ei tule vetistä kuormua jollaan lullittais yksillä aloilla vähemmil tietysti valoilla. Tuntojentörmäilyt pitäilee estää oma se arkinen, ihmisest kestää muuhan jo vankempaa vauhtia siel saa myös soveltaa lauhtia. Komennon alla ei hetkeekään viihtyis pulssikin ravaamaan yltäisest kiihtyis olla vaan möllitään matkalla toivoen, pitkäst juur jatkalla.
Pentti Pohjola 20031210 (20031210) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu