Eihän tääl ihmiset kaikki voi voittaa taatusti muutamat lehdellä soittaa siihen on pakkoista tyytyä kalkkisil viivoille hyytyä. Suunnitteet saattavat korkeelle johtaa missä sit väkiste esteiset kohtaa puhti et puhaltuu tyhjäksi olenta täytiseks nyhjäksi. Arvaahan miten tuolt konstista nousta ympäril elo ei hituukaan jousta lisää vaan kipeitä paineita nostaen sieluisii laineita. Ohjeittenjakajii, heitä kyl riittää mukavainvähistöön saanenee liittää yksinäänollessa katoaa suru kun kanavii patoaa. Harmeista heräily löysäilee mieltä pureten kerältä näppäräst sieltä valo jo varjoja vähentää toimia toisiinsa lähentää. Koetut kipeät, nethän jo takan rauhas voi selailla uudesti pakan liimailla lohjenneit yhtehen näyttäväks hantrata lyhtehen. Itsee voi tankata rintansa annoil hiippailla kauaksi kuvitteenrannoil jossa ei tuulet ne jytise omissa vähissään hytise. Siellä saa samoilla sankarimielin laulella lallattaa kevehin kielin missään ei estoisten lappuja riemuisen kuljennan tappuja. Ystävii haluisi lähemmäs päästä alisteennihkeisest erota säästä keräten kivoja kokemii valmiiks jo punnittui hokemii. Tällaisii pätkiä jostakin pomppii ilman et hakisi edes sit komppii mielkuvainmenoissa reisata ylpyydel viisisest veisata. Nukkumatuuril täs kynä on näpeis kaikkiset antoisat, hukassa, säpeis pienellä haaskeella suoriutuu illan et ankkanen kuoriutuu. Parhuutta haluais itsel ja muille kiva ois hihkua nauravasuille elossa ollaan, ja toimissa hidummin pyörteissä roimissa.
Pentti Pohjola 20031210 (20031210) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu