Ihmisen voimat on rajaiset kyllä luontaista ylemmäs etpähän yllä vaikka kuin varpailleen hipsisi tavoitteist jatkuvast lipsisi. Koulujakäyden kyl ylemmil tasoil linjansamukaisil perehteenkasoil noinkin on rajoja edessä piirrettyi viivoja vedessä. Jokaiselt sitpaits ei opinnot hoidu milläkään mittaril hyödymmäks koidu alkaa vaan sisäisest ahdistaa kuta jos konstista tahdistaa. Yksilösuunnaltaan maisemat näkee opinkinaihioil, rotkoo ja mäkee tarjontapuolkaan se parasta lipsuu et teräisyys karasta. Ehdintänopeus, oppihin oma hitaammil tarpeen ehk pitäillä loma sellaista metodii käyttäissä tahaiselt viirailult näyttäissä. Satoa tulee kyl silläkinsuunnal ettei oo pointteja, ryhtyä muual vähän kuin hautomaheitteissä muhinta edentyy keitteissä. Vanhana antaa kyl tuollaisten olla uskoisi, pehmennyt joltisest polla tylsissä riimien rustoissa paperinpalasten mustoissa. Hyötyistäsuuntaa ei vastahan tullut käsitteet jotenkin, reppananhullut aattel, kun mulle ei annettu miten se talteutuis, kannettu. Ruumiiseen hommaanhan aluks jo syntyi lannan sen lemppuuseen, hevosil kyntyin usein nois kintut ne letisi muistutti, missä on petisi. Jälleen taas aamulla tehtävät varttui lapionvarteen, ehk hankohon tarttui korvessa tukkien parissa paita siin märkänä, varissa. Monilhan tavoin me matkataan täällä omat ain esimme ensinnä näällä vaikea lähteä saappaista poikkeisel huikulle raappaista. Oppineet osaavat, tyhmemmät jurnii harvempain mahassa nälkä silt kurnii rauhaises suomessa asutaan jokaises mökiskin pasutaan.
Pentti Pohjola 20031209 (20031209) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu