Hyvä on olla kun keljutus poissa ihan täs vanhassa syntymäkoissa ainahan täällä me toimittu saantoiset niukkamme poimittu. Olemal etäämmäl mitalisijoist johtuiko tuollainen kerätyist vioist tuossa ei pöyhintä auttaisi kipeet vaan isompin lauttaisi. Suunnat näin vanhana vakiintuu kyllä ylemmil oksil ei taitoineen yllä kertymii siltikin siunaantuu ohehen otettu, konsti muu. Tarvitsee harrastaa, siitä saa voimaa -noinkin viel miinuksil, käsite soimaa enempii etsiä pitäisi juhlampaa arjesta itäisi.. Väistymäntarve voi suureksi kasvaa kuvitemeiningeil niukasti rasvaa laakerit alkavat lotista puuhista, ärsytteentotista. Näkyä pitää, vaik pienellä hehkul joltista kytemää, rintansapehkul osa on myöskin, sen sivuisen ajassakulkeman kivuisen. Taakaksi tarvitsee tuppusest huolii parantaa ihmisen kestämäpuolii aina jos myötäisest lasettaa keveitä kuppiseen asettaa. Jonkisii suhteita toisihin olla stabiilis kulussa lullaillen jolla merellämenentä maistossa auringonpilkahtein paistossa. Kuka niit järkevii siilailla jaksaa turhemmis toimiskin rattahat raksaa onnikin saattavi liikahtaa suuntaamme hitusest kiikahtaa. Ennaltamasennus tylsintä juuri pelkäämäl sitä, et karkajaa tuuri annettui lapetaan lipakast vähemmän samal jo kipakast. Näin sitä ujuillaan päivästätoiseen huomio kiinny ei liiasti moiseen tiukoissa annetaan periksi siintyen jälest taas teriksi. Aina ei ajatus valoa kestä parannustoimii, se siltikään estä otetaan oikeisiin ohjeita jospa noit väistäisi sohjeita.
Pentti Pohjola 20031207 (20031207) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu