Ihmiseloo punnittaissa epätiedon nunnittaissa kysymyksii asettuu verho eteen lasettuu. Tuoko huomen portait ylös oottaak äkkii, kiusa, hylös noi on tärkeenlappuja miten marhaa rappuja. Saako kuvitteittenvalta ettei perehtyä malta kompastuuk jo alussa jarrutteitko halussa. Missä mennään, tarkastottain rumiik jälki ehkpä sottain lötymättä avainta keksimättä tavainta. Oletteetko nupis roikkuu tyhjänpäivä ilkust koikkuu sitä mielis suomentaa paremmaksi huomentaa. Kiva älä koskaan jätä painostanpa juuri tätä höyhenkeveest liudutaan lämpimihin riudutaan. Takinliepeet tuulesliehuin myötäsoppa liedel kiehuin edetäänkhän metkasti juttuin soinnut, letkasti. Älkää tuoko puomii eteen haluun katsoo siljaanveteen ymmärteitä hellien kudotuilla kellien. Vinossako yhä ruori ettei näilläeväin suori unteluusko ahistaa nurjainpaljot tahistaa. Leikilläinhän näitä väännän aatteitani vapaal käännän pyrkimättä pallille ylpeytten hallille. Nöyränä ain eessä tilaa mitähyväns käsil hilaa perusteita penkoa siljojakin, jenkoa. Hitsiäk täs kainostelis omaa sisint painostelis luulemisten laineilla menetetyil maineilla.
Pentti Pohjola 20031207 (20031207) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu