Meiltä unhuu moni seikka tääl kun olo pitkä keikka huolehtia tutuista siljii pinnat rutuista. Jaksetaank ees käydä kyläs onkhan joku täydes hyläs me vaan omis oleillaan ulkopuolle koleillaan. Tuotasyntii luullust tehty yhtyynpito kun se ehty puhelin vaik lähellä jatkust silmännähellä. Vuorovetoo monet haluu säännöllistä, lähtö, paluu kaavoihin siis ujuttu improvsoinnit mujuttu. Eipä tarveis oottaa vuoroo langoilla et, höpönkuoroo siinä lähi onnistuu metrinkin jos ponnistuu. Syvällisii vaatimatta aihepiirei laatimatta ilmoja vaik moittia tyhjyydestään loittia. Herkimmilleen, varovainen kohteena jos pölö nainen tuo voi kaiken pilata arat esiin hilata. Kokemalla noita todeks vaitonaisuus valuu podeks miksi suuni avasin piiloinlukoil ravasin. Salaspidot, ilkunkohtein eristymän, esiinjohtein onko luotto hölinää arvaukseks iäks jää. Juur ei ihme, kaveritta heilunut jos ärsynvitta nyt vaan pakkaa mielehen yleisest, ei kielehen. Irtaantuma, arkipäivää ohes ollen välttää näivää ei kyl paras ratkasu fooniyhtyyn katkasu. Ystävä jos ehdoit taattu lievämielin yömme maattu heitä vaan ei lähellä -joskus, ainut tähellä.
Pentti Pohjola 20031205 (20031205) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu