20031205 Puhekatkoksia

Meiltä unhuu moni seikka
tääl kun olo pitkä keikka
huolehtia tutuista
siljii pinnat rutuista.
Jaksetaank ees käydä kyläs
onkhan joku täydes hyläs
me vaan omis oleillaan
ulkopuolle koleillaan.

Tuotasyntii luullust tehty
yhtyynpito kun se ehty
puhelin vaik lähellä
jatkust silmännähellä.
Vuorovetoo monet haluu
säännöllistä, lähtö, paluu
kaavoihin siis ujuttu
improvsoinnit mujuttu.

Eipä tarveis oottaa vuoroo
langoilla et, höpönkuoroo
siinä lähi onnistuu
metrinkin jos ponnistuu.
Syvällisii vaatimatta
aihepiirei laatimatta
ilmoja vaik moittia
tyhjyydestään loittia.

Herkimmilleen, varovainen
kohteena jos pölö nainen
tuo voi kaiken pilata
arat esiin hilata.
Kokemalla noita todeks
vaitonaisuus valuu podeks
miksi suuni avasin
piiloinlukoil ravasin.

Salaspidot, ilkunkohtein
eristymän, esiinjohtein
onko luotto hölinää
arvaukseks iäks jää.
Juur ei ihme, kaveritta
heilunut jos ärsynvitta
nyt vaan pakkaa mielehen
yleisest, ei kielehen.

Irtaantuma, arkipäivää
ohes ollen välttää näivää
ei kyl paras ratkasu
fooniyhtyyn katkasu.
Ystävä jos ehdoit taattu
lievämielin yömme maattu
heitä vaan ei lähellä
-joskus, ainut tähellä.

Pentti Pohjola 20031205 (20031205) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu