Iänmyötä kiusat kasvaa vuosist saavat lisärasvaa millä heikkoo nuijivat ärytteisiin puijivat. Yöt kun menee säryist rikki tuntuu et se vikatikki jaksaminen ohentuu niukistakin lohentuu. Tuota osaa saa nyt maistaa lonkanronast ei voi laistaa öitä pahast pilailee kiusoi kasaan hilailee. Nivelrikko, lekur tuosta eihän äijän tarvi juosta aikaa haitoist kärsiä ohrastansa järsiä. Monenmoist siis eteen ujuu silti olo vielä sujuu kun ei hermoo harmista jatkunpelkoo varmista. Säryt aina pinnaa kysyy ihmisel se, epäsysyy harrasteissa toimisi värssyi kasaan roimisi. Toisaalt kyllä, oottaa osas monenmoisii töissä hosas ettei ikää iloissa konstisiskin tiloissa. Vuodet tulleet yksi kerral antopuoli, isäherral niillämielin menentä saantosaaliin enentä. Eihän tässä suurta hätää raihnasuus vaan joten mätää taka-alal tyrkäten stopinpuolii jyrkäten. Asiasta pelkäst puhun juttu ei oo, huuhaa huhun miltä kenest vaikuttaa sopii siten laikuttaa. Verenkierto kintuis heikko ikäns kärsii tuosta veikko minun nahkain sisällä lutsamassa nisällä. Huumori ei silti huku rauhas vaik ei öitään nuku ohjaksia näplitään useil suunnil käplitään.
Pentti Pohjola 20031204 (20031204) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu