20031204 Kituleita

Iänmyötä kiusat kasvaa
vuosist saavat lisärasvaa
millä heikkoo nuijivat
ärytteisiin puijivat.
Yöt kun menee säryist rikki
tuntuu et se vikatikki
jaksaminen ohentuu
niukistakin lohentuu.

Tuota osaa saa nyt maistaa
lonkanronast ei voi laistaa
öitä pahast pilailee
kiusoi kasaan hilailee.
Nivelrikko, lekur tuosta
eihän äijän tarvi juosta
aikaa haitoist kärsiä
ohrastansa järsiä.

Monenmoist siis eteen ujuu
silti olo vielä sujuu
kun ei hermoo harmista
jatkunpelkoo varmista.
Säryt aina pinnaa kysyy
ihmisel se, epäsysyy
harrasteissa toimisi
värssyi kasaan roimisi.

Toisaalt kyllä, oottaa osas
monenmoisii töissä hosas
ettei ikää iloissa
konstisiskin tiloissa.
Vuodet tulleet yksi kerral
antopuoli, isäherral
niillämielin menentä
saantosaaliin enentä.

Eihän tässä suurta hätää
raihnasuus vaan joten mätää
taka-alal tyrkäten
stopinpuolii jyrkäten.
Asiasta pelkäst puhun
juttu ei oo, huuhaa huhun
miltä kenest vaikuttaa
sopii siten laikuttaa.

Verenkierto kintuis heikko
ikäns kärsii tuosta veikko
minun nahkain sisällä
lutsamassa nisällä.
Huumori ei silti huku
rauhas vaik ei öitään nuku
ohjaksia näplitään
useil suunnil käplitään.

Pentti Pohjola 20031204 (20031204) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu