20031204 Hihnoilta

Mieli kun pysyisi kohtuises virees
ettei ois ikuna lukitteenkirees
älläten asiat nopeesti
unohtain mitä on kopeesti.
Ystäväinarvoa pyrkien tukeen
vähätkin vihjeiset iloksi lukeen
ei tulis tyhmyyttä törkkimään
omtunnon juttuja hörkkimään.

Aina ei taatust kyl parhaasti mallaa
joihinkin miinoihin väkiste tallaa
sieltäpä tultava takaisin
kunnossa jällehen lakaisin.
Piiloihinpyrintä aatteista jättää
rehtiä uskoo sen tilalle mättää
unohtain pienoisen osansa
kuvitteenkiverän hosansa.

Noilla jos eväillä reppunsa täyttää
valommalt huominen varmasti näyttää
ylemmäs yritteet kunnossa
iloisenhersyvää tunnossa.
Toki myös kantoja jässyää tiellä
muitakin harmeja luullusti siellä
annetaan asiain hoitua
kivojen keveiksi koitua.

Opetti koulu jo senverran meitä
kulkemaan elossa laakeita teitä
ilman et tartteisi katua
sujuillen näpsäkäst latua.
Valoisa mieli se eväistä parhain
tuossa ei kuljeta vallassa harhain
annetaan toistenkin ymmärtää
huomiot kukaan ei iäs jää.

Pintaista liitoa väistellä passaa
vuosienpäästä tuo sielua rassaa
miksi mä ohjakset hukkasin
soimoni kuohuviin pukkasin.
Elää kun saanut on kymmenet vuodet
noihinhan mahtuu sit vuoksee ja luodet
kompassins neulaa jos tarkkajaa
ylemmän kurssin sen matkaan saa.

Hukattuin etsintä hermoja koittaa
ehdampaa yrittää rallia soittaa
jalkoja maahan noit topata
kurttunen polvelle kopata.
Sormet saa vilistää ylös ja alas
rytminen konehan valmiina jalas
alkaa vaan sointuja sotkea
jopahan olenta notkea.

Pentti Pohjola 20031204 (20031204) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu