Ellei leikkimieltä käytä höpsöttelyn laukkuu täytä suruihinsa tukahtuu maistumatta mikään muu. Ajankanssa ahkeroiden sielus räpäkästi soiden jaksaa nousta ojasta äijäks muuttuu pojasta. Arvotellen menneet tiukast siellä luullust jotain liukast ponnistuksen esteenä riippamaisen kesteenä. Unohdetaan takapakit kiehutellaan kuumaks nakit sinapilla sutaisten ääniaukkoon hutaisten. Vaikka otti väärin vauhdin käsitteis viel silti lauhdin millä mutkat suoristuu huomenhetket nuoristuu. Ikää tulee jokapäivä unohdetaan harmaannäivä elämäshän iloa piilomaista siloa. Jurputtaen niska punii enemmästhän siilloin munii oikeet otteet topissa aukottomas kopissa. Ryskytetään seinät rikki vahinko ol vikatikki nyt on rehti ratissa lakkikin se tatissa. Pimeenaikaa nykyy piisaa sen jo huippuun kohta viisaa joulust ohi mentäissä valommasti lentäissä. Tiedä, vaikka pukki muistais säkistänsä lahjoi puistais ukollekin antaen hersymielin kantaen. Ansainnut kait vitsat pelkäst hommelit ne siten telkäst kehonpuolla juurikin lasku jopa suurikin. Kunhan leikin, sanainkanssa olennaista tämä tanssa riimeily ei tukossa elonmerkkei ukossa.
Pentti Pohjola 20031204 (20031204) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu