Juupa juu nyt syksynpimee itseänsä tarjoo laususkellaan joulun nimee hämy maastot varjoo. Tälkään hetkel ei oo lunta sateennihkee sumu valkoisest vaan nähdään unta huomenis sen kumu. Kylmempätä loppuviikol ennustehet heittää itsnyyspäivän telkkar tsiikol arkisens voi peittää. Helyrinnat, laahusnaiset boolimaljain ääres tanssipuuhis juhlivaiset nihkehessä hääres. Pressa heittää ensivalssin äijäsensä kera kohta joukko täyttää halssin Tarjan kans siis Pena. Soriseva soppa kiehuu linnansalin pinnal katollansa lippu liehuu vuosimääräin hinnal. Tuota touhuu jotkut sotkii sähläellen pihal limusiinei tahtoot potkii vallan antain vihal. Naamioita useet käyttää ettei vastuu tapais hullunhommalt moinen näyttää jurnut itsens vapais. Soittokunta musaa taikoo parvekkeelta heittäin alahalkin samaa aikoo rokkihuttuu keittäin. Omas tilas jazzifriikit improvsoinnin elkein kiiltelevät, tammet, tiikit pumpulis et melkein. Kansa juhlii vuosiansa liput salois liehuu maa on omaa kuosiansa vähää täällä miehuu. Joulu kohta lavat levää tuikkujensa välkkein porot eivät matkaa evää koivet, kipinkälkkein.
Pentti Pohjola 20031203 (20031203) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu