20031201 Viilenteillen

Joskus tympii kaikki tyyni
onkohan se oma syyni
arjentaakka niskassa
syrjemmäl täs viskassa.
Kohta joulunvalot loistaa
äkämyksen saattaa poistaa
ellei tauti tukista
ilonpuolta kukista.

Ylen harmaa syksyn luonne
monii päivii taakse tuonne
pimein vielä saapumat
täytisesti haapumat.
Nunnitelkoon miten mielii
kohta kirkastumast kielii
tammikuuhun työntyissä
valo lisiin myöntyissä.

Ikä-ukol yks ja sama
minkälainen kulloin jama
hyödyt eivät edistä
riittää, pääsee pedistä.
Lehtii vanhoil silmil tiiraa
vinttitilois, kunnot viiraa
ruokaa pistäin suuhunsa
kolotteit saa luuhunsa.

Tällaisia tulee mieleen
eihän toki, todest pieleen
kuvitet vaan talutan
leikkimielel kalutan.
Erakkokin pienest olen
noissa saappais lähes polen
käymät missään juhlissa
arkimielen tuhlissa.

Opettelen hiljaisuutta
eipä tosin mitään uutta
aina ollut taustalla
jälkiruokan maustalla.
Ilonaiheet tosin vähis
eikä huomes uutta nähis
pysyis kunhan jaloillaan
valmiiks ollaan aloillaan.

Riimiruko yhä kasvaa
silläsuunnal hodunrasvaa
eikä lopunhakua
aina purkee makua.
Vaik ei jaksa tarttuu töihin
harrastetta ymppyy vöihin
tyydyntunnet tuomalla
edelteitä luomalla.

Pentti Pohjola 20031201 (20031201) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu