Joskus tympii kaikki tyyni onkohan se oma syyni arjentaakka niskassa syrjemmäl täs viskassa. Kohta joulunvalot loistaa äkämyksen saattaa poistaa ellei tauti tukista ilonpuolta kukista. Ylen harmaa syksyn luonne monii päivii taakse tuonne pimein vielä saapumat täytisesti haapumat. Nunnitelkoon miten mielii kohta kirkastumast kielii tammikuuhun työntyissä valo lisiin myöntyissä. Ikä-ukol yks ja sama minkälainen kulloin jama hyödyt eivät edistä riittää, pääsee pedistä. Lehtii vanhoil silmil tiiraa vinttitilois, kunnot viiraa ruokaa pistäin suuhunsa kolotteit saa luuhunsa. Tällaisia tulee mieleen eihän toki, todest pieleen kuvitet vaan talutan leikkimielel kalutan. Erakkokin pienest olen noissa saappais lähes polen käymät missään juhlissa arkimielen tuhlissa. Opettelen hiljaisuutta eipä tosin mitään uutta aina ollut taustalla jälkiruokan maustalla. Ilonaiheet tosin vähis eikä huomes uutta nähis pysyis kunhan jaloillaan valmiiks ollaan aloillaan. Riimiruko yhä kasvaa silläsuunnal hodunrasvaa eikä lopunhakua aina purkee makua. Vaik ei jaksa tarttuu töihin harrastetta ymppyy vöihin tyydyntunnet tuomalla edelteitä luomalla.
Pentti Pohjola 20031201 (20031201) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu