20031201 Syksyn sysejä

Mikshän rynnii värssyinteos
entisii vaik julmast keos
pätemää ei haavita
ladonpohjaa kaavita.
Täst on tullut toinen luonto
vaistomaiseks jutunjuonto
hyvist konsteist erossa
järk ei suures terossa.

Piruisuutkin helpost hapuu
oksistohon tuolleen kapuu
sitten sisint tuikkeilee
takaspäisest puikkeilee.
Joku tolkku täytyy olla
muuten kaatuu myrskys jolla
hengenlammen laineilla
edetä ei maineilla.

Henkireikä ei saa umpuu
silleen paukutetaan rumpuu
ottimien oikuilla
entisillä roikuilla.
Maailma ei tästä muutu
älä säkään ukol suutu
vaikka pienest piruilen.
laitteinvieril viruilen.

Mieli tekis montaa hyvää
ei saa sihdattua jyvää
löytääksensä helmiä
iloissaan et telmiä.
Kuunnellahan muita pitäis
järkiperää silloin itäis
viisahitten tahoilta
ymmärteisten ahoilta.

Lapsena ois pitänt tenttii
mikä ihmees tyrkkii penttii
hiljakseen kun haaveilee
tyhjänpäivii kaaveilee.
Filmi-lehtii ostamalla
arkisuudel kostamalla
kympinkirjoi sivussa
laiskotteluun hivussa.

Ol kyl soitot, nuotteinteko
värssyilyistä julma keko
aikaa siihen uhrasi
sunnuntaitkin tuhrasi.
Yksipuiseks väittiit näitä
kapeenväylän olonpäitä
ilonremu vähempi
uuvuntuntu lähempi.

Pentti Pohjola 20031201 (20031201) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu