Mikshän rynnii värssyinteos entisii vaik julmast keos pätemää ei haavita ladonpohjaa kaavita. Täst on tullut toinen luonto vaistomaiseks jutunjuonto hyvist konsteist erossa järk ei suures terossa. Piruisuutkin helpost hapuu oksistohon tuolleen kapuu sitten sisint tuikkeilee takaspäisest puikkeilee. Joku tolkku täytyy olla muuten kaatuu myrskys jolla hengenlammen laineilla edetä ei maineilla. Henkireikä ei saa umpuu silleen paukutetaan rumpuu ottimien oikuilla entisillä roikuilla. Maailma ei tästä muutu älä säkään ukol suutu vaikka pienest piruilen. laitteinvieril viruilen. Mieli tekis montaa hyvää ei saa sihdattua jyvää löytääksensä helmiä iloissaan et telmiä. Kuunnellahan muita pitäis järkiperää silloin itäis viisahitten tahoilta ymmärteisten ahoilta. Lapsena ois pitänt tenttii mikä ihmees tyrkkii penttii hiljakseen kun haaveilee tyhjänpäivii kaaveilee. Filmi-lehtii ostamalla arkisuudel kostamalla kympinkirjoi sivussa laiskotteluun hivussa. Ol kyl soitot, nuotteinteko värssyilyistä julma keko aikaa siihen uhrasi sunnuntaitkin tuhrasi. Yksipuiseks väittiit näitä kapeenväylän olonpäitä ilonremu vähempi uuvuntuntu lähempi.
Pentti Pohjola 20031201 (20031201) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu