20031130 Avarteita

Ajatteen tarvitsee rauhaisaks laittaa
siinä se olenta parhaiten maittaa
hötkyilys karkaisi habitus
erehteenrakseissa napitus.
Tunteittensaroil kyl monisii loukkui
ylempää maastoa, sitten taas roukkui
kuin sitä vahtia taitaisi
järkisel otteella aitaisi.

Nuorena ihminen herkästi luulee
itsestäpuhumat, vaikeina kuulee
mieli et rakentaa ratinat
haasteisist lähtevät natinat.
Kovalla työllä voi erilleenpäästä
riippumat ulkoisest olennansäästä
liikettä laittaen aivoihin
jotta ei sortuisi vaivoihin.

Elämänlahjasta osalla ollaan
tarvimat kerryttää kuormia jollaan
vedellen lähellä rantoja
jossa ei kummempii kantoja.
Maailma rullailee, vauhtiapitäin
sellaises hodussa tulosta itäin
oisikin kumma, ei kutistuis
itseisiin vähihin rutistuis.

Kesäisin lahdella, laineittenlipluu
veneet ne vaajoissaan, pollareis hipluu
rauhaisa rikuton todella
solkkuusta vähää ei podella.
Saarien ruovikot kahisee tuules
ihminen irrallaan, hymyä huules
laiturinnokast saa katsastaa
mieli tuo vapaana ratsastaa.

Helteistä säätä jos eteenkin luvas
eipä tuol viihtyisi varjoisas tuvas
läike kun päilyen kimaltaa
olenta ilmaisen ilon saa.
Lehtevät koivut ne valkoisin rungoin
rehevä pensasto, yltäisin tungoin
palikat olossa kohdalla
maittavanmyönteisiin johdalla.

Talvelkin muistaa sen helteisen kesän
juuri kun aurinko, rakensi pesän
kestoinen kokema mielessä
ylistesanoja kielessä.
Jaksettais järkeillä uusia antei
riemulla ottaen harteille kantei
siinähän ihminen sivistyy
oikea käsitys tivistyy.

Pentti Pohjola 20031130 (20031130) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu