20031128 Vipua valompaan

Lumet taas kaikonneet vähätkin maasta
pimeänpuolisuus auennut haasta
ollaan kuin pussisen perällä
joutoisen elämän kerällä.
Viihtyä haetaan useilla tavoil
lukematyyppinen aukoma lavoil
nupistkin kelpailee haalia
rassailla sillensä kaalia.

Pienikin omista lähtenyt löytö
edummansuuntaiseen vinkkaava töytö
kohentaa henkistä kuntoa
virittää auliimmaks tuntoa.
Joku voi tuhahtaa, hölmyydel ajaa
onhan jo päällisinpuolinkin vajaa
sit vaan ei laiteta moitteeksi
tulevain jarruksi, loitteeksi.

Pahenne etäällä harkituist puuhist
kevyel asenteel luoduista luuhist
eten kun yksikseen oleilee
touhuja tekemät, koleilee.
Harrastehengessä, päällänsä miettii
ylenkin ruokavaa juurikin tiettii
muistille ihan kuin haastetta
niukkien, arkisen raastetta.

Useesti kynäänsä joutessaan tarttuu
pyydykseen laiskalkin saantia karttuu
olkootkin tuumoittenpätkiä
ei haluu komeroons kätkiä.
Pätemäntarvetta myöskään ei ole
-sellaista rukkia ikuna pole
nöyrällä otteella rullataan
itujen penkkejä mullataan.

Työnteon raadannat aikoja ohi
onneks myös sairuudet, eivät ne kohi
kelpaa täs oloaan myötäillä
riimejä huiskaten työtäillä.
Jotain siis, joutoisest erotepuuhaa
töpöstä lantustaan ituja nuuhaa
elämän arkea lievittää
samalla taltehen tulost jää.

Riskimpään ryntööseen miksipä rupeis
iän kun leimat jo syvällä kupeis
pelkkää vaan selitteenpötköä
työntelee huomisiin rötköä.
Kivaakin kuleksii ukkona ladul
vapaana jotenkin enemmält kadult
yksinäänmennen ei riitele
-pilveinkään päälpuolla liitele.

Pentti Pohjola 20031128 (20031128) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu