Lumet taas kaikonneet vähätkin maasta pimeänpuolisuus auennut haasta ollaan kuin pussisen perällä joutoisen elämän kerällä. Viihtyä haetaan useilla tavoil lukematyyppinen aukoma lavoil nupistkin kelpailee haalia rassailla sillensä kaalia. Pienikin omista lähtenyt löytö edummansuuntaiseen vinkkaava töytö kohentaa henkistä kuntoa virittää auliimmaks tuntoa. Joku voi tuhahtaa, hölmyydel ajaa onhan jo päällisinpuolinkin vajaa sit vaan ei laiteta moitteeksi tulevain jarruksi, loitteeksi. Pahenne etäällä harkituist puuhist kevyel asenteel luoduista luuhist eten kun yksikseen oleilee touhuja tekemät, koleilee. Harrastehengessä, päällänsä miettii ylenkin ruokavaa juurikin tiettii muistille ihan kuin haastetta niukkien, arkisen raastetta. Useesti kynäänsä joutessaan tarttuu pyydykseen laiskalkin saantia karttuu olkootkin tuumoittenpätkiä ei haluu komeroons kätkiä. Pätemäntarvetta myöskään ei ole -sellaista rukkia ikuna pole nöyrällä otteella rullataan itujen penkkejä mullataan. Työnteon raadannat aikoja ohi onneks myös sairuudet, eivät ne kohi kelpaa täs oloaan myötäillä riimejä huiskaten työtäillä. Jotain siis, joutoisest erotepuuhaa töpöstä lantustaan ituja nuuhaa elämän arkea lievittää samalla taltehen tulost jää. Riskimpään ryntööseen miksipä rupeis iän kun leimat jo syvällä kupeis pelkkää vaan selitteenpötköä työntelee huomisiin rötköä. Kivaakin kuleksii ukkona ladul vapaana jotenkin enemmält kadult yksinäänmennen ei riitele -pilveinkään päälpuolla liitele.
Pentti Pohjola 20031128 (20031128) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu