20031127 Pelot pois

Ihmisen elämä, lyhyt tai pitkä
huonoimmin mennessä sairaus sitkä
mitään ei tiedetä huomesta
loppuuk jo räpsytys luomesta.
Pelko ei tuppaudu väkiste kimppuun
niinkuin vois nälkäinen, tarrata limppuun
oma tuos ohjeistus avittaa
kelvoilla päiviään ravittaa.

Viinaa jos lasisoi vatsaansa usein
siinähän suunnitteet ehdoitta kusein
järjel jos hommansa hoitelee
tulevuus, itseään voitelee.
Urheilunsarka kel entisest tuttu
perehteenkurssille helposti kuttu
selkä viel vanhana norjuuntuu
tuossapa ohessa kaikki muu.

Hömpötteen hötyiset pilkistyy kurkal
olennan erheitä useella nurkal
mieltä noit vastahan terästää
olemaa etuiseens herästää.
Reippaasti aamulla pompata ylös
jopahan luikkivi kauaksi hylös
ruokaa kun masuunsa kippailee
varvashan vinkeäst vippailee.

Mälsäys yhyttää hetkittäin täällä
niinkuin ois terittä, liukkaalla jäällä
-rauhast vaan alkavi aatella
kokemusperäisil saatella.
Ennenkin joskus ol sormi se suussa
tuntui kuin asuisi lähespä kuussa
mistään ei löytynyt lujetta
olemantarvimaa kujetta.

Tuuli kyl selventää yllämme taivaan
balsamii löytyilee, vaivaan kun vaivaan
järkisest palaillen juurille
entisenoloisel tuurille.
Säpsähteit pitääkin jolloinkin kertyy
siinähän sisäisyys, ehoo ja vertyy
osaa jo ennalta suhtautuu
mitoissaan pysyilee keveest muu.

Kyllähän hermostus tilaamme tuppaa
alun se saadessaan, ihmistä kuppaa
täytyy vaan tohtia turista
vastaisenkarvaisest murista.
Itse jos odottaa, - jelpparei ryntää
kivikkoo sarkaansa saa siinä kyntää
omuushan jokaisel esillä
tiukasti tuollaisil vesillä.

Pentti Pohjola 20031127 (20031127) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu