Hyvällemielelle vähästä rupee läheisten terveys kun se on upee muistamal elämän vaaroja kaikkisen konstisii haaroja. Omassa tuvaskin voi sitä kaatuu silloinhan edessä, miinuksenlaatuu vahinko itsest ei kähise käärmeisen oloisest sähise. Monetkin taudit vois hiljalleen hiipii ilojenoksilta lehdet ne riipii pahahan olenta käsillä surkean raamitteet pläsillä. Terveys lahja siis ylempää meille johdatteenohjuussa menesteenteille kelpailee kinttua heitellä ei tartte naurua peitellä. Ystävät antavat eväitä moniin josta sit sopinee ryhtyä loniin orpuudenviitan voi viskata arkea ehommaks riskata. Kiitosta koskaan ei unohtaa saata tuohan on hellyyden täyteistä maata pimeänpelko siin ohentuu järjestyspuolinen kohentuu. Pieniä siruja täällä vaan ollaan eväitä niukasti kahmittu jollaan isolla merellä seilaten tuntoja vahvempiin peilaten. Jokainen hetki ei onnistu juuri lipsumisluiunnan mahtoisuus suuri kerrankin älysens hukaten mustuiset kierimään pukaten. Valoa tarvitaan, alusta loppuun yhäti uutuuksii heivaamal roppuun noissahan parhuudet versovat sanalla sanoen, kersovat. Kaatua könähtää, hitsiipä siitä paaluisel paikalle, jokainen riitä hyvä kun hännilkin hontturoi tyhjäähän paremmin tuolloin voi. Asiat johtavat yleensä uusiin makua haalautuu rutosti muusiin eväs siis, ravintorikasta nostaa saa ylemmäs tikasta. Rattaitten täytyykin kolisten ruskaa sieluisil laitumil vaivoitta kuskaa otetaan ohjat nuo näppeihin vastaiset vääntyvät säppeihin.
Pentti Pohjola 20031127 (20031127) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu