Aurinko nyt hieman vilkkaa hämyisyydel tehden pilkkaa syksynaika utuinen enimmäkseen sutuinen. Meikän luonteel hyvin passaa töistä etääl kun sit hassaa omaans metkaa etsien uneluuttaan metsien. Kuikoilla ei suurin toivein enemmänkin juuri loivein sisu ettei pinnassa tulenriehu rinnassa. Harrasteissa hörkennellään pikku riimit pramil tellään eväs tuol myös kypsymäs riisipuuro hypsymäs. Ruoanteko minimoitu sillätavoin konust hoitu mikro auttaa ukkoa lievennellen tukkoa. Veli jaksaa konstist luoda herkumpia esiintuoda näinhän juttu sujuilee päivä toiseens ujuilee. Pian ruoka lautasella oheen jäänyt isomp hella mikro miesten matkassa kurniminen hatkassa. Täytyy puuroo pyöritellä lusikalla vyöritellä ohje tuolleen präntätty mustaa valkeel läntätty. Hetikohta portsu kypsä noin ei ajast kiusast lypsä äkist kello kilahtaa eväs vatsaan vilahtaa. Sitten lehteinluvun paikka osoitetaan tuonne laikka valkee isos uunissa hyötyisessä duunissa. Just nyt lähden puuronsyöntiin lusikalla nieluuntyöntiin masukalle kalorei pulskistusta siltkään ei. Näitä arjen aherteita välil tuntuu, ihan keita jaksais tervyys pysyä herkentäisi sysyä.
Pentti Pohjola 20031125 (20031125) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu