Yksinoloon kyllä tottuu aluks se nyt ihan pottuu myöhemmin jo arvossa ettei, sakintarvossa. Saapi olla, tulla, mennä joskus yhtään liikkeel lennä hemmotella itseään snaijaileekhan moni tään. Tympeääkin siihen liittyy alakulon laakeet niittyy ylemmäs tuost pyritään kunnes jälleen tyritään. Henkisyyksil antain ohjat näin ne kertyy kivoil pohjat kohellustkin kestäen mielenluisut estäen. Noinkin tarve tukeutua yhteisöhön lukeutua solminnasta hyötyjä arvotuttaa vyötyjä. Mallinnuksist, oppii osaan näin saa käsitteitä posaan sormi suus ei tsiikata kuin täs meinais piikata. Joku nuor voi meitä irvii -sarvettomii, ovat hirvii luulemisil laikuttaat kiertoteitä vaikuttaat. Vaan on noilla kokemuksii ettei pelkkii hokemuksii todistaa ei millään voi oikeast et sävel soi. Kummiteltu aikoinamme loiskerajoil, täynnä amme nurinpäisii nostettu vähyyksille kostettu. Nyt on hyönnöt saaneet potkut pienest vireil, luulis jotkut soittopuolta, riimeilyy kuivakasta tiimeilyy. Onnens sen kyl näinkin aistii merenlähel suolan maistii tuulosien tuomina elinoloin suomina. Lämpimissä kesäpäivis ahaittenkin pienis häivis maailmassa mahtavaa kupeessaan kun olla saa.
Pentti Pohjola 20031124 (20031124) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu