20031124 Horjuvii heittoja

Aktiivi-ihmiset miettii ja tekee
vetäen innolla kehitteenrekee
suvella tietysti pyörillä
olemal jatkuvast hyörillä.
Meitä on vanhoja roikkumas kupeis
eikä ain kunnolta läheskään upeis
jokaisen täytyisi pärjätä
laillansa olentaa värjätä.

Tuppisuutyylillä metsikkö ryskää
ilojen rattaissa pesiksii yskää
otettais rennommin asiat
kultautuis somemmiks rasiat.
Ystävänpuutetta aina jos hyysää
eipähän ihme, et polullaan lyysää
pitäisi ryhtiä kohottaa
olemansolukois tohottaa.

Kolmessa mallissa juttujenkulku
-pienenä, terhana, sitten jo sulku
aina on järkisest hoitunut
eteenpäinmenoksi koitunut.
Saisi täs kiitellä omaansa osaa
tavotteil täytelty lutuskaa posaa
hivenkin siinä jos mielistä
etästi takuulla pielistä.

Minnehän monilla tulinen kiire
eiköpä passaisi hetkoseks siire
uskaltain suunsa jop avata
aatostenpoluille ravata.
Kysellä, kuunnella, herkällä korval
olemanperusteit samalla sorval
raha ei kaikkea määritä
-pelkästi hikoillen, hääritä.

Odotteet kuihtuvat vuosienmyötä
vaikkapa miten sit hommittu työtä
nivelet alkaneet narista
suomuiset silmiltä karista.
Henkistä hohtoa, juuri tääl vailla
rohjotes koleilla pohjoisil mailla
sieluista tuikkua vaalittais
nöyrtymänhippuja haalittais.

Itkuista köyristyis mielettä selkä
siinä jo takana useesti pelkä
minäkö ensinnä hajoan
omiin noin vähiini vajoan.
Ylempää otetta passaillaan rimast
eihän täält tarvitse lähteä himast
virkistyy vähillä eväillä
turhaakin tarpeetta leväillä.

Pentti Pohjola 20031124 (20031124) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu