Aktiivi-ihmiset miettii ja tekee vetäen innolla kehitteenrekee suvella tietysti pyörillä olemal jatkuvast hyörillä. Meitä on vanhoja roikkumas kupeis eikä ain kunnolta läheskään upeis jokaisen täytyisi pärjätä laillansa olentaa värjätä. Tuppisuutyylillä metsikkö ryskää ilojen rattaissa pesiksii yskää otettais rennommin asiat kultautuis somemmiks rasiat. Ystävänpuutetta aina jos hyysää eipähän ihme, et polullaan lyysää pitäisi ryhtiä kohottaa olemansolukois tohottaa. Kolmessa mallissa juttujenkulku -pienenä, terhana, sitten jo sulku aina on järkisest hoitunut eteenpäinmenoksi koitunut. Saisi täs kiitellä omaansa osaa tavotteil täytelty lutuskaa posaa hivenkin siinä jos mielistä etästi takuulla pielistä. Minnehän monilla tulinen kiire eiköpä passaisi hetkoseks siire uskaltain suunsa jop avata aatostenpoluille ravata. Kysellä, kuunnella, herkällä korval olemanperusteit samalla sorval raha ei kaikkea määritä -pelkästi hikoillen, hääritä. Odotteet kuihtuvat vuosienmyötä vaikkapa miten sit hommittu työtä nivelet alkaneet narista suomuiset silmiltä karista. Henkistä hohtoa, juuri tääl vailla rohjotes koleilla pohjoisil mailla sieluista tuikkua vaalittais nöyrtymänhippuja haalittais. Itkuista köyristyis mielettä selkä siinä jo takana useesti pelkä minäkö ensinnä hajoan omiin noin vähiini vajoan. Ylempää otetta passaillaan rimast eihän täält tarvitse lähteä himast virkistyy vähillä eväillä turhaakin tarpeetta leväillä.
Pentti Pohjola 20031124 (20031124) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu