Kouliminen yhä passaa tiedottomuus mieltä rassaa henkisenä vajeena jononperäl ajeena. Mut jos kirjoi nokanalla etääntyiksee pakost halla järki alkaa raksuttaa huomisihin jaksuttaa. Tuol ei välii, ulkomuodol kunhan henkee riittää suodol sehän tietyst kehittää osaamiseen ehittää. Nappuloita siit vaan painaa töpöpäisyys, menneenlainaa usko alkaa vertyä henkeen eväst kertyä. Sutitellen yritelmii josko löytyis huomest helmii että täky riittäisi menesteisiin liittäisi. Haavekuvii saaden todeks ihmisyys ei enää podeks lutviintuen roimasti -alustlähtein voimasti. Pläsiinsäkin täytyy ottaa vajaaksjääneet, köniinmottaa antamatta armoa surkentaen tarmoa. Uusi panos laittaa pyssyyn siitä sitten, hölkänsyssyyn eväitänsä keräämään pesästänsä heräämään. Torjuvuus vie takapäisest ollaaan etääl, olonjäisest aiennetaan lähtöjä tsiikastellaan nähtöjä. Hiljaisilkin huminoita paljompien kuminoita jaksuttimet jahdissa ilontulon vahdissa. Olemistaan oikoo mutkist kiinnostua taidonkutkist levitellä näppejä aukiraplain säppejä. Kertymiä rynnentämään tarvimatta hukkuu känään oman itsens sisällä auvommasti nisällä.
Pentti Pohjola 20031123 (20031123) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu