20031123 Hanurista-haasteita

Hanuripeli jos mieltä se kiintää
lujasti töitähän edessä siintää
tunteja laittaen pinohon
altistain varvasta vinohon.
Nimittäin juurikin, parketinpuolla
rämpytystasoo ei kiitellä tuolla
saatava sormet ne säkeniin
virheisilt ääniltä pellit kiin.

Imeväis-ikäisnä haitarinääreen
ehtii et hahmottaa selkeenä hääreen
tekniikka uppoisi rankahan
käymättä ikuna vankahan.
Mestareis siitä on ehdoton malli
laiskuudenpahetta tippaa ei salli
tunteja hanurii halata
ääreensä intoisna palata.

Ylen jos vanhana syliinsä koppaa
enimmät taituudet, matka se toppaa
niinkun nyt ittestä huomailee
rämpytelinjalla puomailee.
Toki noist nuoteista joltisest peril
omii kun tekeleit tuhansii keril
alemmilt rappusilt etsitty
suurint vaan tuhmuutta metsitty.

Suomessa suosittiin hanurinsoittoo
tulikin useesti, kotmaahan voittoo
Vesteris Vili toi pystejä
Laihanen, Manninen, lystejä.
Ylinnä suosios tietysti Vili
kansa kun korvesta, silmiä kili
sormukset sormissaan pelasi
tiptopist läksynsä kelasi.

Itsekin huippuja nähneeni muistan
takaisiin aikoihin henges kun luistan
useemman kerrankin tapahtui
-etäälläolosta vapahtui.
He oli tekijöi ylitse muiden
extraises sarjassa visusti uiden
malliseks usee kait yritti
korkeimmil rappusil pyritti.

Tuos ei vaan auttanut harhainen luulo
passeli mittari, yleisönkuulo
sieltä jos pisteitä tipahti
askel taas edummaks vipahti.
Pelmanniporukkaa, tuhantenmäärin
joilla keil kotoista, soitannanhäärin
kiva, jos hanurin omistaa
harrastepuoltaan siin komistaa.

Pentti Pohjola 20031123 (20031123) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu