Työnteost vapaana ken täällä oisi elämänkipeitä polulle toisi nipsisi vähiikin sipummaks yleiselt linjalta hipummaks. Vaikka ei jaksettais suuria siirtää omaamme tarinaa kuitenkin piirtää tuomalla vähäämme esille loskoottii soljuvil vesille. Muistojenpuistoissa, hämyissä illan solmeilee tarinaan kestävän sillan eletyn elämän arvoilla rubiinei luullusti harvoilla. Erheittensoppaakin joutuilee keittään arimmat toiveensa piiloihin peittään saadakseen rauhan sen mielelle riitosti etäyt pielelle. Laatu ois määriä tärkeempi juttu hävettää pakosti, keinona suttu kaverit alkavat ilveillä oleman-ehyydet pilveillä. Ilosta löytyy ne tärkeät eväät paisteiset päivät, ja raikkahat keväät meri kun kilossaan päilyilee tunnelmat tuoreina säilyilee. Paljon myös turhuutta, voimatont oloo ruuhi et pollaris, sepä se noloo eikä voi itseään hoputtaa kamujen ikkunaan koputtaa. Sisäisii selkkailee turhuudentunnos oivaltain ehdoitta, menot ei kunnos nuotio hiukast vain hiiltelee rintansa alustois viiltelee. Otti ehk antimet, kiemurakeinoin vähän kuin ilmassa leijuvin meinoin tuossahan jarrut ne kirskahti arkehens harmaaseen tirskahti. Jotakin ehjänä noinkin viel kesti edessäoleviin, intoinen pesti kiitosta siitä, et elossa uida ei, menetteenpelossa. Riemua rakentaa vanhankin voimin kukkuja kerryttää niukkaisin toimin värssyjen viidakois säntäilee hyödykseen toki ei moista tee. Ulkoista elämää viluisuus vaivaa omia poteroi mieluusti kaivaa henkisyyt tarvitsee ruokkia annettuu sarkaansa kuokkia..
Pentti Pohjola 20031122 (20031122) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu