Riimitteest kun tullut tapa sinnesuuntaan usein vapa päivittäist jo touhua ol vaik mitä mouhua. Yksil-jäljil lähes ulkee niukan kaaren föliins sulkee aihemuksii anoissa tyhjänpäivää sanoissa. Jotenkin kun tarvii toimii värssyhepal selkään loimii apuhan juur tärkeä -löhönmuurei särkeä. Tottumuksen tuoma voima hivenest myös, itsesoima oletuksii piirrättää kestoisiksi siirrättää. Pätemistä tää ei ole julkkismyllyy, sitä pole kotinurkat arvossa tuolkin niukast tarvossa. Intopuolist lehdenlukuu -välttämättä, sitä jukuu kuvatoosan äärellä homesolut häärellä. Usein kuulee, väärin aistit ihan toisaal, siitä laistit jäykästi kun aattelet höpönhöpöi saattelet. Korvat eivät parhaast toimi selväkieltä, näin ei poimi älyst ei ain johtuvaa käsite kun rohtuvaa. Eräs puoli, - aina koton yhteistoimi, luista hoton tukipylväit vähästi -laajaruudult nähästi. Vastalaineit mones huomaa eikä vähää niitä puomaa kiistakynnys matala ukko silt ei katala. Nöyrästhän täs pyrinnöissä ei vain oikehissa töissä harrasteella ratsastaa ukonsilmin katsastaa. Pieniä nää hyödynhiput lavereilta äkist tiput into silti kehottaa lukumäärät rehottaa.
Pentti Pohjola 20031120 (20031120) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu