20031120 Hituhankkeissa

Riimitteest kun tullut tapa
sinnesuuntaan usein vapa
päivittäist jo touhua
ol vaik mitä mouhua.
Yksil-jäljil lähes ulkee
niukan kaaren föliins sulkee
aihemuksii anoissa
tyhjänpäivää sanoissa.

Jotenkin kun tarvii toimii
värssyhepal selkään loimii
apuhan juur tärkeä
-löhönmuurei särkeä.
Tottumuksen tuoma voima
hivenest myös, itsesoima
oletuksii piirrättää
kestoisiksi siirrättää.

Pätemistä tää ei ole
julkkismyllyy, sitä pole
kotinurkat arvossa
tuolkin niukast tarvossa.
Intopuolist lehdenlukuu
-välttämättä, sitä jukuu
kuvatoosan äärellä
homesolut häärellä.

Usein kuulee, väärin aistit
ihan toisaal, siitä laistit
jäykästi kun aattelet
höpönhöpöi saattelet.
Korvat eivät parhaast toimi
selväkieltä, näin ei poimi
älyst ei ain johtuvaa
käsite kun rohtuvaa.

Eräs puoli, -  aina koton
yhteistoimi, luista hoton
tukipylväit vähästi
-laajaruudult nähästi.
Vastalaineit mones huomaa
eikä vähää niitä puomaa
kiistakynnys matala
ukko silt ei katala.

Nöyrästhän täs pyrinnöissä
ei vain oikehissa töissä
harrasteella ratsastaa
ukonsilmin katsastaa.
Pieniä nää hyödynhiput
lavereilta äkist tiput
into silti kehottaa
lukumäärät rehottaa.

Pentti Pohjola 20031120 (20031120) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu