Eihän sit jaksele myötäisest aina olema silleen on kiusainen laina välillä ärsyä kehittää nurjille laduille ehittää. Arki jos yleensä hiljaista menoo suurempi häslinki tunnelman tenoo vaikea eriseen kääntyä pulppuilunsuuntaseen vääntyä. Noissahan juuri saa hengelle sätkyn itseisel arvolle, alemmasmätkyn kuluis jos ylmäärii aiheita nostavat esille kaiheita. Ydellä tavalla tottunut meneen rauhaisansatamas, pitäen veneen hitusenmuutos jo rajottaa olemaa änkeisiin vajottaa. Juurikin erakol tämmöinen tuttuu käänteises vaiheessa, vääntäisi juttuu muttei juur kyseisel hetkellä auvoisest luikuilis retkellä. Itsekäst tointahan vahvasti esil kontates kyttimään aitojenpesil tarvitsis nauttia seurasta edentyin kipeäin teurasta. Pintaista puoltahan siltikin tarkkaa ettei sais lastata, kuormittain parkkaa löysiä köysiä kuluissa vähentään vänkäistä suluissa. Kauan kun kulkenut vapaalla miellä niukasti kantoja kaskessa tiellä paatuu kait toisien eleille selkänsä kääntäen peleille. Ihmisest näin tulee tukkoinen töille eikäpä ottaisi rensselei vöille muut, he kyl saisivat sännätä tilaa tääl vapaampaa pännätä. Hanurin hihnatkin olalle laittaa juroinen nuhjuisuus soittaen taittaa sitähän tuossa jo suoritin valsseja, polkkia, kuoritin. Missä ne vahvuudet, - oppia ottaa etteivät kireät pärställe mottaa tuonnepa tunkua aatoksin löysäst, ja käprehin paatoksin. Sanoja, sanoja, toistensaniskaan näitähän julmetust rukoihin viskaan enempään eväät ne hukassa kalju ain laajenee tukassa.
Pentti Pohjola 20031119 (20031119) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu