20031119 Muikuilua

Eihän sit jaksele myötäisest aina
olema silleen on kiusainen laina
välillä ärsyä kehittää
nurjille laduille ehittää.
Arki jos yleensä hiljaista menoo
suurempi häslinki tunnelman tenoo
vaikea eriseen kääntyä
pulppuilunsuuntaseen vääntyä.

Noissahan juuri saa hengelle sätkyn
itseisel arvolle, alemmasmätkyn
kuluis jos ylmäärii aiheita
nostavat esille kaiheita.
Ydellä tavalla tottunut meneen
rauhaisansatamas, pitäen veneen
hitusenmuutos jo rajottaa
olemaa änkeisiin vajottaa.

Juurikin erakol tämmöinen tuttuu
käänteises vaiheessa, vääntäisi juttuu
muttei juur kyseisel hetkellä
auvoisest luikuilis retkellä.
Itsekäst tointahan vahvasti esil
kontates kyttimään aitojenpesil
tarvitsis nauttia seurasta
edentyin kipeäin teurasta.

Pintaista puoltahan siltikin tarkkaa
ettei sais lastata, kuormittain parkkaa
löysiä köysiä kuluissa
vähentään vänkäistä suluissa.
Kauan kun kulkenut vapaalla miellä
niukasti kantoja kaskessa tiellä
paatuu kait toisien eleille
selkänsä kääntäen peleille.

Ihmisest näin tulee tukkoinen töille
eikäpä ottaisi rensselei vöille
muut, he kyl saisivat sännätä
tilaa tääl vapaampaa pännätä.
Hanurin hihnatkin olalle laittaa
juroinen nuhjuisuus soittaen taittaa
sitähän tuossa jo suoritin
valsseja, polkkia, kuoritin.

Missä ne vahvuudet, - oppia ottaa
etteivät kireät pärställe mottaa
tuonnepa tunkua aatoksin
löysäst, ja käprehin paatoksin.
Sanoja, sanoja, toistensaniskaan
näitähän julmetust rukoihin viskaan
enempään eväät ne hukassa
kalju ain laajenee tukassa.

Pentti Pohjola 20031119 (20031119) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu