20031118 Vanhennusvaiheessa

Elämänilojen surkea summa
kohtalonviiva jos täytisest tumma
annetaan koirien jolkuttaa
sopinee oville kolkuttaa.
Jouluna puuroa, läskiä maistaa
henkinen aurinko silloinhan paistaa
syksy vaik synkkänä uhkailee
-kynttilänsyömmiä tuhkailee.

Sitten jo pilkottaa kauemmin päivä
tammikuun valosta reilumpi häivä
ikkunanliat taas huomataan
lähistön piirteet siin puomataan.
Perästä seurailee keväimentulot
alkavat näkyä luonnosta sulot
nurmee kun alkavi pukata
itseens jo hankalaa hukata.

Jussiin kun päästy niin täytettä riittää
elämä itseään alkavi niittää
mikä nyt kukkivi kunnolla
hetken ei perästä tunnolla.
Menon kun ratas se riitosti pyörii
jälleen on olema harmaata nyörii
äijäl täl pyöreitä täytössä
yhäkin uurrempaa näytössä.

Tämä nyt juuri se välinen vuosi
veljiä täytöllä, pariikin suosi
aika kun alkavi ravata
kohta ei ehtine havaita.
Lehtien luvuskin täytistä työtä
juuri, et aattelu seuraisi myötä
henkinen maisema heräisi
siiloonsa sattumii keräisi.

Peilin kun ohitse hiippailee milloin
lähespä pelästyy todella silloin
kuka tuolt kummaja kurkistaa
vuodetko tallaajaa surkistaa.
Kaljua riittelee niskaan melk asti
nättyydenpaikalta etäälle rasti
silmät jo hortoilun paljastaa
luotol ei mitään vois valjastaa.

Yksi ja sama, silt sisäiselt puolta
kirkaskin kipene hehkuilee tuolta
alkaa jos annosta lukea
päätelmii vitkaalla tukea.
Muutoksenpyörä se ratisee hiljaa
turha on ootella naamalle siljaa
rypyt kun ryhtyvät rylläämään
vuosienpaljoista mylläämään.

Pentti Pohjola 20031118 (20031118) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu