20031118 Korvausvajeita

Jokainen päivä tuo omansa toimet
ajoittain sileää, sitten taas poimet
kehoinen kuntokin ratkasee
miten sen maalviivan katkasee.
Tuliko sanottuu rumasti jostain
oliko aiheena, laitanpa kostain
itseä suohon näin ajaen
määristään tietysti vajaen.

Vaiko jo aamustapitäen rento
kukkahan puhkesi taimi taas hento
ystävii lähelle loikkasi
riemussaan kaverei moikkasi.
Pienestä kiinni, jo laulukin kertoi
hyvälle tuulelle, sille ei vertoi
antoja, ottoja enemmän
takailee sutjakan menennän.

Seuramiesasenteel kaikki ei kaahaa
omia huoliaan tuskissaan raahaa
ajatuskukkaro tyhjänä
innostus pelkkänä nyhjänä.
Edelteet loppuiko stoppisiin sanoin
minkperään tartuttu enää ei hanoin
kipeäk kolkutti kulmia
tuorensi tulevii pulmia.

Usein mon hiljaiseks sakissa vaipuu
erlaiseen astelmaan olis jo kaipuu
missä vois ääntänsä ulottaa
kipeänkiemuroi kulottaa.
Opek jo koulussa murjaisi tuosta
kömpelöst poikanen jakselet juosta
puu-ukko nimekskö heitettiin
rassukkaa häpeissä keitettiin.

Mallinen esi ehk täydesti puuttui
kirjat kun reppuhun luetta juuttui
hölmyydeks tietysti lukivat
käsitet käytännöt tukivat.
Poikaa ois pitänyt utsittaa moisest
katsoisi mallia pingosta toisest
numerot ylemmil hyllyillä
surinoit tehoisest myllyillä.

Aina jok vertailee, olenko huono
ettei myös tyydytä hapan tää kuono
naurusta löytyis vast avaimet
käyttöhön kiiruusti tavaimet.
Oothan sä toiminut, puolusteeks heittäät
itse kun maitampaa safkaansa keittäät
rajojaan jokainen muurannut
eristeensuuntaisest luurannut.

Pentti Pohjola 20031118 (20031118) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu