Jokainen päivä tuo omansa toimet ajoittain sileää, sitten taas poimet kehoinen kuntokin ratkasee miten sen maalviivan katkasee. Tuliko sanottuu rumasti jostain oliko aiheena, laitanpa kostain itseä suohon näin ajaen määristään tietysti vajaen. Vaiko jo aamustapitäen rento kukkahan puhkesi taimi taas hento ystävii lähelle loikkasi riemussaan kaverei moikkasi. Pienestä kiinni, jo laulukin kertoi hyvälle tuulelle, sille ei vertoi antoja, ottoja enemmän takailee sutjakan menennän. Seuramiesasenteel kaikki ei kaahaa omia huoliaan tuskissaan raahaa ajatuskukkaro tyhjänä innostus pelkkänä nyhjänä. Edelteet loppuiko stoppisiin sanoin minkperään tartuttu enää ei hanoin kipeäk kolkutti kulmia tuorensi tulevii pulmia. Usein mon hiljaiseks sakissa vaipuu erlaiseen astelmaan olis jo kaipuu missä vois ääntänsä ulottaa kipeänkiemuroi kulottaa. Opek jo koulussa murjaisi tuosta kömpelöst poikanen jakselet juosta puu-ukko nimekskö heitettiin rassukkaa häpeissä keitettiin. Mallinen esi ehk täydesti puuttui kirjat kun reppuhun luetta juuttui hölmyydeks tietysti lukivat käsitet käytännöt tukivat. Poikaa ois pitänyt utsittaa moisest katsoisi mallia pingosta toisest numerot ylemmil hyllyillä surinoit tehoisest myllyillä. Aina jok vertailee, olenko huono ettei myös tyydytä hapan tää kuono naurusta löytyis vast avaimet käyttöhön kiiruusti tavaimet. Oothan sä toiminut, puolusteeks heittäät itse kun maitampaa safkaansa keittäät rajojaan jokainen muurannut eristeensuuntaisest luurannut.
Pentti Pohjola 20031118 (20031118) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu