Vanhanmieli, soutaa, huopaa erilaisten tuntointuomaa kolotteetkin vaihtelee harvemmast kyl kaihtelee. Miten yönsä pötkös nukkuu okaantunnut siten hukkuu säryt jos ne valvottaa päiväistähän kalvottaa. Tekemisen mieltä etsii sehän arkee tehost metsii mielensyväl uppoissa ei niin tyhjänkuppoissa. Ahaajuttui, näis ei ole lahjakkaasti missään pole entisistkin vähentyin nollapistet lähentyin. Riimittelyt, merkityksin tunteinpitkin, oloo yksin ajatuksiins paimentaa syntisyyttään laimentaa. Iloa on tietyst joukos vaik ei raitil, menonpoukos muistojansa pöyhiä siel ei olla köyhiä. Ennen-mennyis halul kelaa muistileikkii noilla pelaa filminlailla tarkkaissa kohdalolleit parkkaissa. Hätää ei oo yhtään repus liikkeenpuutet toki pepus könttyränä kulkeissa haasteit ulos sulkeissa. Juttumies ei vähää koskaan ummetust siel suosi joskaan tutuil kyllä pälättää etäällähtöö nälättää. Sivuunsiirty olennaista reippaus ei ulos paista haaveilijan housuissa piilonpuolel nousuissa. Kiittelee, kun menoo riittää puisetmerkit siihen liittää enempii ei haavita -kynsii piloil raavita. Terveys on, mielenkulta siinä sivus syntyy tulta huomen yhä kiinnostaa palasensa omans saa.
Pentti Pohjola 20031117 (20031117) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu