20031108 Ysineljää

Tuskalla on syynsä ihmisellä
-lupaakysymätön virheisyys
-hallinnaton hakemisentarve
-mielikuvien tahdoton selailu
kuin myös, eristäytymisen oleellisuus

-:-

Suomen juhannus
-valoa kesäyössä
ihmisiä, merkityksiä etsimässä
-etenemässä, pian palatakseen
aikaa, jota ei tuntematta ohita

-:-

Toisiamme emme tunne
-aika kulkee ohitsemme
polut vaikuttavat psyykeemme
-ahdistuskin tarjoaa kättään
elämällä on vielä kuitenkin, asiaa

-:-

Vartalosi jännittyi
-katsoit terävöidyin silmin
aiotko ruveta menettelemään, kysyit
-pitääkö minun selittää, sanoin
tarkoitushan on vain olla vahvuutesi lisä

-:-

Jos olemme johonkin tarjolla
-tiedämmekö vastuumme
kirjeenvaihtoilmoituksissa se määrittyy
-pelkkiä hyviäpuolia, ja toinen toisensa perään
ilon ja auttamishalun saranoituessa kaikkeen

-:-

Sivistynyttä sielujen leikkiä
-ihminen täytenä toisellensa
lujitteena yhä rakkaus hyvyyteen
-elämän somiutumista
ja keinojen löytymistä helposti

-:-

Mielessä voi elää hengennäytelmiä
-ottaen tuttuja tärkeisiin rooleihin
laittamalla sanat heidän suuhunsa
-taivuttaen sulokkaisiin tekoihin
siltikin vain mielessä, ei koskaan enempää
-ei muualla

-:-

Luulo sanoi tiedolle
-minä kyllä riitän
tieto tuohon, - älä kuvittelekaan
-sillä minä avaan silmiä
olenhan kaiken perusta, todenmäärin

-:-

Siirappia oli siellä
-siirappia myös täällä
vähäänvääntyjien joukossa
-elämättömän osastossa
nurinpäisten narutuksissa

-:-

Elonlämpö ei pysy piilossaan
-vaan väreilee omistajastaan
hänestä, ketä kaikki kunnioittavat
ottaen huomioon monia
-ihmeistä, arkisiin

-:-

Jos tunteet puuttuisivat
-elonkylmä ahdistaisi
saisi vilun virkeäksi
-osotteita ei olisi oikeisiin
kupeitten kipeytyessä yksinäisyyksistä

-:-

Kivoja riittää myös risaisille
-päivännoususta iltaan
toisten kohtitulleina tekoina
-ilon pisaroituessa onneksi
ehdittäisiin vaan tuollaista enemmän

-:-

Aika on sellainen liukumäki
-jossa monenkin kestot uupuvat
tarttumakohtia harvassa
hämmennystä mielenpielessä
ja töytäilyjä, joihin ei koskaan totu

-:-

Ilo veti uupumusta perässään
-ehdottomuus käveli kauempana
olinko unessa, vaiko hereillä?
ja teinkö jotakin tuekseni
-mitenkähän mahdollisuuden tunnistaisi?

-:-

Se oli kukkapelto
-josta laulu vienona väreili
ruusut avasivat terälehtensä
-horsmatkin mittailivat itseänsä
ja iloa riittä pitkin kunnaita

-:-

Toistuvuus esitteli itsensä
-sanoen, sinähän tunnet minut!
olenhan asioissasi useinkin
-joskus piikkinä lihassasi
-ventovieraana en koskaan

-:-

Kannoit taakkojani
-olematta liian etäällä
varustit ihmistä vahvemmille
-taisit ylitse määrien
sitä se oli!, ei vähempää

-:-

Rannat kannattelivat vettänsä
-tuota soreata, aineosasta
mikä läpinäkyvänä päilyy
antaen ihmiselle tunnelmia
-entisyyksistä huomisiin

Pentti Pohjola 20031108 (20031108) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu