Tuskalla on syynsä ihmisellä -lupaakysymätön virheisyys -hallinnaton hakemisentarve -mielikuvien tahdoton selailu kuin myös, eristäytymisen oleellisuus -:- Suomen juhannus -valoa kesäyössä ihmisiä, merkityksiä etsimässä -etenemässä, pian palatakseen aikaa, jota ei tuntematta ohita -:- Toisiamme emme tunne -aika kulkee ohitsemme polut vaikuttavat psyykeemme -ahdistuskin tarjoaa kättään elämällä on vielä kuitenkin, asiaa -:- Vartalosi jännittyi -katsoit terävöidyin silmin aiotko ruveta menettelemään, kysyit -pitääkö minun selittää, sanoin tarkoitushan on vain olla vahvuutesi lisä -:- Jos olemme johonkin tarjolla -tiedämmekö vastuumme kirjeenvaihtoilmoituksissa se määrittyy -pelkkiä hyviäpuolia, ja toinen toisensa perään ilon ja auttamishalun saranoituessa kaikkeen -:- Sivistynyttä sielujen leikkiä -ihminen täytenä toisellensa lujitteena yhä rakkaus hyvyyteen -elämän somiutumista ja keinojen löytymistä helposti -:- Mielessä voi elää hengennäytelmiä -ottaen tuttuja tärkeisiin rooleihin laittamalla sanat heidän suuhunsa -taivuttaen sulokkaisiin tekoihin siltikin vain mielessä, ei koskaan enempää -ei muualla -:- Luulo sanoi tiedolle -minä kyllä riitän tieto tuohon, - älä kuvittelekaan -sillä minä avaan silmiä olenhan kaiken perusta, todenmäärin -:- Siirappia oli siellä -siirappia myös täällä vähäänvääntyjien joukossa -elämättömän osastossa nurinpäisten narutuksissa -:- Elonlämpö ei pysy piilossaan -vaan väreilee omistajastaan hänestä, ketä kaikki kunnioittavat ottaen huomioon monia -ihmeistä, arkisiin -:- Jos tunteet puuttuisivat -elonkylmä ahdistaisi saisi vilun virkeäksi -osotteita ei olisi oikeisiin kupeitten kipeytyessä yksinäisyyksistä -:- Kivoja riittää myös risaisille -päivännoususta iltaan toisten kohtitulleina tekoina -ilon pisaroituessa onneksi ehdittäisiin vaan tuollaista enemmän -:- Aika on sellainen liukumäki -jossa monenkin kestot uupuvat tarttumakohtia harvassa hämmennystä mielenpielessä ja töytäilyjä, joihin ei koskaan totu -:- Ilo veti uupumusta perässään -ehdottomuus käveli kauempana olinko unessa, vaiko hereillä? ja teinkö jotakin tuekseni -mitenkähän mahdollisuuden tunnistaisi? -:- Se oli kukkapelto -josta laulu vienona väreili ruusut avasivat terälehtensä -horsmatkin mittailivat itseänsä ja iloa riittä pitkin kunnaita -:- Toistuvuus esitteli itsensä -sanoen, sinähän tunnet minut! olenhan asioissasi useinkin -joskus piikkinä lihassasi -ventovieraana en koskaan -:- Kannoit taakkojani -olematta liian etäällä varustit ihmistä vahvemmille -taisit ylitse määrien sitä se oli!, ei vähempää -:- Rannat kannattelivat vettänsä -tuota soreata, aineosasta mikä läpinäkyvänä päilyy antaen ihmiselle tunnelmia -entisyyksistä huomisiin
Pentti Pohjola 20031108 (20031108) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu