Tuo on äijä vähän halju kupoolistaan lähes kalju sanat, pimuin piiristä lähteet värit viiristä. Kuvitteissa tuota koen ei kait totta, yhä hoen mielenpomppui kavahtain yleisiin jos havahtain. Varmaan eivät edes huomaa syrjäkylän paikaltuomaa ikäukkoo köyryä jol ei henges höyryä.. Kuk myös säpsyy tytönhelmaa hengeskään ei suunnal pelmaa nimetty jo höppänäks pelkäks äijän köppänäks. Virkavallal moises töitä hontteloival estevöitä rumaa siithän sikiää jos hän liiast likiää. Itse noita hölmöi mietin täällä alla joutotietin kuvitteet vaan lyllyää ontontunteil myllyää. Miksi saatu tämä naama lähes kuni, viimeks-saama paremmat jo jaettu metkainkanssa paettu. Eihän toki mitään todel oon vaan hidust, kehnonpodel päivä täälkin lämmittää huomisihin kämmittää. Jokainen vois kiittää osast minkä saanut yhteisposast orpona ei oleilla siks ei syytä koleilla. Kaikil ei vaan sitä taitoo harrastella ajoin vaitoo pahat sanat vaimentuu etualal siirtyy muu. Mitä syrjemmällä assuu koht ei tunne kukaan nassuu mikhän äijä tuokin tuos varpahansa lähes suos. Ei sil ainkaan jutut kunnos jotain häikkää varmaan tunnos luimistelee kierosti sielu ehkpä vierosti. Naisenpuoli puuttuu kupeelt eikä podi näytä upeelt koht kait sadan täyttelee rempseest pyrkii näytteleen. Askelluskin kovin hidas olonaatteet taatust lidas sielunpuoli supussa ymmärrys viel nupussa. Se ei ehdi löytää jyvää kohtapaikaans tosihyvää nurmenalle siirretään elinkaari piirretään. Yritti hän mieltä rassail olosijaans ehdaks passail erakoitui sitten mies sehän hasaa juuri ties.
Pentti Pohjola 20031107 (20031107) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu