20031107 Joka säpsyy

Tuo on äijä vähän halju
kupoolistaan lähes kalju
sanat, pimuin piiristä
lähteet värit viiristä.
Kuvitteissa tuota koen
ei kait totta, yhä hoen
mielenpomppui kavahtain
yleisiin jos havahtain.

Varmaan eivät edes huomaa
syrjäkylän paikaltuomaa
ikäukkoo köyryä
jol ei henges höyryä..
Kuk myös säpsyy tytönhelmaa
hengeskään ei suunnal pelmaa
nimetty jo höppänäks
pelkäks äijän köppänäks.

Virkavallal moises töitä
hontteloival estevöitä
rumaa siithän sikiää
jos hän liiast likiää.
Itse noita hölmöi mietin
täällä alla joutotietin
kuvitteet vaan lyllyää
ontontunteil myllyää.

Miksi saatu tämä naama
lähes kuni, viimeks-saama
paremmat jo jaettu
metkainkanssa paettu.
Eihän toki mitään todel
oon vaan hidust, kehnonpodel
päivä täälkin lämmittää
huomisihin kämmittää.

Jokainen vois kiittää osast
minkä saanut yhteisposast
orpona ei oleilla
siks ei syytä koleilla.
Kaikil ei vaan sitä taitoo
harrastella ajoin vaitoo
pahat sanat vaimentuu
etualal siirtyy muu.

Mitä syrjemmällä assuu
koht ei tunne kukaan nassuu
mikhän äijä tuokin tuos
varpahansa lähes suos.
Ei sil ainkaan jutut kunnos
jotain häikkää varmaan tunnos
luimistelee kierosti
sielu ehkpä vierosti.

Naisenpuoli puuttuu kupeelt
eikä podi näytä upeelt
koht kait sadan täyttelee
rempseest pyrkii näytteleen.
Askelluskin kovin hidas
olonaatteet taatust lidas
sielunpuoli supussa
ymmärrys viel nupussa.

Se ei ehdi löytää jyvää
kohtapaikaans tosihyvää
nurmenalle siirretään
elinkaari piirretään.
Yritti hän mieltä rassail
olosijaans ehdaks passail
erakoitui sitten mies
sehän hasaa juuri ties.

Pentti Pohjola 20031107 (20031107) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu