Miten kukin hommans hoitaa parasta et huonoist loitaa siten sujut takaillaan elonpolkuu vakaillaan. Tuleehan niit kuopankohtii myöhemmin joit sopii pohtii rauhoitetaan olomme niisteskellään holomme. Vaikka kuinka vipattelis sepalukset lipattelis uskon täytyy säilyä kivain huomes päilyä. Tarpeellinen itsekukin räpläämällä kuntoon hukin ystävätkin ymmärtää keljun ukset kiinni jää. Harrasteita haeskellen itseinhoo paeskellen jaksaa huomeen joutua kestäskellä soutua. Riittävyyt ei koskaan liikaa yli aidan kaihoin tsiikaa vihreää jost vilahtaa toivonkello kilahtaa. Maailmoita voi kyl halail kamaralle tuosta palail tuntemuksii tukistaa huonon siinä kukistaa. Itsekin täs tähde olen yhtä samaa rataa polen kiitän silti saannista mukavien jaannista. Vihree valo yhä loistaa jähmeyden mielest poistaa sen kun kässää ajoissa luistot sovun rajoissa. Sitä mit ei koskaan tullut alustsaakka pyryt hullut unhoon jouti suistua roskaläjään luistua.
Pentti Pohjola 20031106 (20031106) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu