Jos on kaikki metsään mennyt tokihan väh loista en nyt alakulos kamppaillen syrjäpolkui ramppaillen. Huutia on saaneet toiveet lähisuhtein, noitten hoiveet ikäukon nahoissa rähmätä ei rahoissa. Pieni arki aina päällä se on tuttuu juuri täällä oheskylän raitilla ankeaakin maitilla. Tosissaan on ihan hyvä kohtuuhollil väikkyy jyvä ilonsuuntaan saapastan mielenpyörteil raapastan. Hakemista, pettymistä tunnonsyrjän kettymistä näithän lähes kaikilla anterol ja maikilla. Unhonlasin takaa tsiikaa enemp oisi täysin liikaa kukin kohtans koluaa ylhäys ei roskiin jaa. Kateus jos kaverina elinpäivät haverina pursi kivil tiukasti herseätä niukasti. Ajatuksin pääsee etäs ol vaik kuinka tuumat metäs rakenteita rassaillaan töhkäntöyssyi passaillaan. Munauksii siis noit tuli haavehetket, nehän suli ohjaksii ei kädessä kuis siin siten pädessä. Vaistonvarast vimpahuttain tulonkelloi rimpahuttain yksikään ei pelästy narinoihin selästy.
Pentti Pohjola 20031106 (20031106) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu