Ystäväni olet varmaan alla päivän niuhan harmaan kuuntelet mun murheita lähes itkun purheita. Riemukin se rintaa täyttää toisenpuolen äkist näyttää valonvälke silmissä kuni muinoin filmissä. Ei täs olla kehutuulel ylimieltä tipast huulel sen on aika pätkinyt ikuisesti kätkinyt. Lähdetty on nollanparist omahädäst jopa varist unteluus ehk omittu kovin runsaast lomittu. Sietämistä opetellen niuhanilmet lopetellen jos vaan luisto piisailee valommalla viisailee. Heräilty tääl ynnämielel pitkää nenää jopa pielel kumarteita tarjottu arimmaista varjottu. Julkea ei olla saata ihan mielin sitä maata tunnustellen tukea edukseen saa lukea. Pienkin kiva runsaalt tuntuu rapsiellen eestä huntuu siemen iloon kasvailee huomistamme rasvailee.
Pentti Pohjola 20031106 (20031106) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu