Tänäänhän juuri on sellainen hetki veljeltä loppuu et lomailuretki pyöreän viikon hän varasi Tenriffan suuntahan marasi. Siellä on lämmintä, leppeetä yötä eikäpä mietitä sekunttii työtä pimuja silmät ehk sihtailee helteel kun itseään vihtailee. Vapaus kellä on tulla ja mennä johanpa ihme, et koneella lennä pimeestä Suomesta toviksi kuvite tekee jo, hoviksi. Määrättyy tarmoa siltikin kysyy että nois päätöksis lujana pysyy leipä siin voilla on vuorattu ryppyiset lijakkaaks suorattu. Seuraavan vuotena mulla ois koitot kahdeksastkympistä, jurinainsoitot tropiikin suuntaan en elehdi vanhana mitenkään pelehdi. Rauhatont kotona tietysti olla luulee, et hinautuu joltinen rolla funtsinnan alkua käsille utalaa ilmettä pläsille.
Koti on paikkana parahin mulle sille ei väistöä ikuna tulle olis vaan ehjyyttä kehossa toisinen juttu, et tehossa. Pelkkä jo olema iloa antaa harrasteenreppua mieluusti kantaa jotakin siunaust tarjoaat enemmilt nurjilta varjoaat. Liikkumiskykyy kun jotenkin riittää aatteisii asenteit sekahan liittää ahdas vaik tontti se mielelle ves siinä herahtaa kielelle. Ruoka on pyynnöistä, lähespä ensin tuollaisil tunnoilla huomisiin lensin omenavatsa kyl ahdistaa sit voisi rehuilla tahdistaa. Hameist kun väkee ei eväksentuotos palvelupuolesta, hitusest puotos itsen on käytävä kaapilla murua rintaansa raapilla. Toiminta tuossa on, pöytään ja vatsaan myöhemmin useinkin evästä satsaan rukiista limppuu kun märehtii huominen keveemmin särehtii.
Hiukkasen pyyhkäilin lattioi tässä siisteyspuolesta joltinen kässä laiskuus ehk esteenä toimille käy kyl myös ukkona voimille. Imurinvarsi on ikävä ottaa sinpiial äkimmin sutaillen sottaa pakko myös hurraust kuunnella tapoja vaihtoisiks muunnella. Pöly on inhoa omissa nurkis vaik ei tääl kukaan ees hetkistä kurkis tottumus töihin se ajelee muuten vaik ihmeesti rajelee. Kipujenvalitteeks helposti ääntyy ihan kuin litsanaks allensa nääntyy vaikka viel matkoja tuskaisiin niukistkin riittelee kuskaisiin. Terveys ensin, ja perästä toiset siinä on reseptit oikeanmoiset pilleripurkkeikin käytetään kehoista vajet kun täytetään. Joskus kyl niiskahtaa nokankin puolla vaikka ei hirvitä, nyt täytyy kuolla mielens voi myrskyisist tavata pakotteenpatonsa avata.
Jarrutellen hihnat loppuu annetaan vaan pitää hoppuu mihin keho taipuilee syömmensyvä kaipuilee. Ottamalla elon vastaan hellemminhän pitää lastaan kuopist ohi sujahtaa rakosistkin pujahtaa. Tuntoo tarvii kivoil ruokkii kamaraansa siten kuokkii mineraalei myllyille kultajyvii hyllyille. Jokainen tääl, toisenslähde eikä ikun vähää tähde sen kun pitää mielessä kepeest kuorma pielessä. Vähyys toki nykii helmast estämässä liiast pelmast ujous on ankkuri raskaastliikuin vankkuri. Miten pitäis, siitä luistaa taikasanat huonost muistaa naapurit voi räksyttää peräänjääneit läksyttää.
Saunanjälkeen kynä käteen pienuudessaan itsel päteen ominta on oppia rinnanrisal roppia. Monenmoisest löytää voimaa tyhjä löhö kipeest soimaa ainko vaakaan virittyy laiskanoloon kirittyy. Usee loikoo pelkäst yöllä rensselit, jos ei ne vyöllä meikä lukee selällään helpotusta ompi pään. Ettäk toisin tulis toimii itseänsä haitoil roimii kypsyttääkseen keittoa pahennuksil peittoa. Jutut kulkee junanlailla roukkuisil, ja tasamailla ylin pomo päteää harmiks käskyist jälkeen jää. Varjellutaan monilt haitoilt tok myös tosin, kivanmaitoilt päivänsuuntaan pokataan inspiksiä plokataan.
Pentti Pohjola 20031105 (20031105) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu