Hitailla hoteilla pysytään syrjäs tuollaiseen juttuunhan papparan nyrjäs yhtäistä pötköä pelissä liiankin nuoskaista kelissä. Ansion mukaanhan evästä suoltuu vähemmän tietysti, homma jos puoltuu kukaan ei nurkasta nykäse jollei tuos hitusen rykäse. Mullakin vielä tääl pihisee henki lompsaa ei täytä kyl, julmettu tenki saadut on jatkuvast syötynä panokset pöytähän lyötynä. Oikeaan osuttuu jokaisel keinot eri vaan sorttiset uusihin meinot vähäistä turhemmin tukistaa nollalla ajavaa kukistaa. Ansionhaku on nuorella eessä melkoista plörinää ympäril veessä huitoa pakko kun harjottaa käsiteperäistään tarjottaa. Elämänmyönteisyys auttavi kovin -reippailuhenkisyys, leväisin ovin jokaisel jakkara tarjota paineiltaan kamraattii varjota.
Monet viel vanhana rällätä jaksaa pitäen käsillä entistä taksaa kustahan voimia kääntävät järjelkö ilokseen sääntävät. Eläketansseissa yhtenään ramppaat nuorennuslääketkö korvosta lamppaat mikä ei jokaisen nähillä heillä, keil kamut nuo vähillä. Nukkumapuoli se letinät korjaa ilman tuot herkkua, äkisthän horjaa tunteilla mielivät melskata juuri sil, haittaistaan elskata. Ukko tää pudonnut aikoja tielle sekin kait unhossa, kuta ees mielle kompassin viisar viel vipajaa henkistä täytist kun hipajaa. Monilla alueil ryhtiä ryystää leipänsä kannikkaa tekareil jyystää etsien sieluunsa, hauista palaillen takaisin, kauista. Jospahan järkikin juustonsa löytäis ilojen ytimeen vahingos töytäis siitäpä sitkoa saatuisi entiset aidat ne kaatuisi.
Kontturit keikkuvat, vanhoilla varoil ihan kun taivaltais pöllyyvil aroil muistamat hommiaan hoidella elämän naakelei voidella. Hitsiik näis nuhjuaa päivästä toiseen luulisi ärtyväns äkisti moiseen pilalle lähtö jo alussa kummia kulkuja halussa. Siirtämäl tähtäintä joitakin piirui etäämpää kiertäisi sillailla liirui avaten näkimens lautasiks julmeilla toista ei tarvi miks. Turhasti jännittyy, yksin ja sakis kireimmäl kohdalla vaihde jo pakis housut kun tutisee tuulessa ehdoitta mutrua huulessa. Samperin saamaton, - itseä moittii yhäkin enemmän vuosissa loittii pienekshän herätys kukistuu omast jo varjostkin rutistuu. Polkua hakien, niinkuinpa ennen miten sit muutenkaan huomisiin mennen rautkangen ryhtiä aatellen lotoskaans uusihin saatellen.
Yksinään ollessa juttuja pohtii tokihan aatoksis sellaista tohtii ulos ei kaikkea kakaise suurella luudalla lakaise. Eikä kyl syytä myös ynseäst ääntää kelkkaansa hölmyyttään kivikkoon kääntää jokaisel jotakin tallessa mitempä meniskään, kallessa. Aiemmin työ oli polullapitoo nyt enää hiukkasen vintillä vitoo siihen on pakkokin taipua lisäisiin vuosiinhan kaipua. Paljon jää hoidotta laiskuuden vuoksi monissa kohdissa, tavoitteet suoksi ilman et vähää vois vaikuttaa sileemmil tannerta laikuttaa. Mieles kyl myllyää runsasta ruokaa aatellen hiljaisna, tilaisuus tuokaa kerryttäis vähäkin vääntöä poikkeus pöngittäis sääntöä. Huolienhalmeilla tuulia riittää osaa kyl siltikin näkymist kiittää puhtaalta pöydältä huomessa juuri tääl suloises suomessa.
Pentti Pohjola 20031104 (20031104) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu