Juhlaisat vuodet on konstinen juttu eten, jos karkuhun mielellä kuttu siinä juur useita pulmia terävänsorttisii kulmia. Etelänlämpöön ei vanhana jaksa kotimaan hotelliin, sinnekään taksa näistä ne ongelmat syntyilee miten sen kohdassaan ryntyilee. Kahdella veljel nyt vuosientäytöt pyhäisest ajasta jetist kun näytöt Eskolla eilen, ja Teemulla huomes nuorempi veli ei hollilla suomes. Timpuril soitettiin pelmannimusaa itse hän yleensä sellaisis pusaa nytkin taas vieraita kotona huomeenkin ilmoitteit hotona. Siinä on emännäl passausvaivaa kolmena päivänä herkkuja laivaa tuonkin viel jälkeen voi tupsahtaa ovest jok peremmäl supsahtaa. Luulen et Teemukin keittelee kahvii soittajakamut kun levittää lahvii ulkomail siltä ei turvassa aikans vaan sytytteel hurvassa.
Aurinko tääl kivast paistaa marraskuuta vaik jo maistaa useenlaista luvassa ei niin välii, tuvassa. Huomenna ehk kaataa vettä esteriltä saattuu mettä lumikin jo piipahti suojanpuolle riipahti. Nyt tääl ihan kesänmakuu hetkittäin vain tuosta hakuu pyrykin ehk yllättää tienoot toisiks myllättää. Olis tiivis vanha koto puhureis, nois aika hoto vilun näpriis varvasta olo, orpoo, karvasta. Teneriffal Teemu vippas sankarhuolet kumoon kippas jälkeenpäin ehk muistuttaat kekkereitä peräst jaat. Soittoharjoituksen myötä sumppi siihen sivuun lyötä kymmenet kun täyttyneet aihepiirit näyttyneet.
Katua saa heikko rukka että lähtee päästä tukka nurjuusruuhta raahaten huononkaistal kaahaten. Toki pyrkii pelkkään hyvään löytää tolkku, huijuunjyvään ihmiset on arkoja vailla syömmen karkoja. Enimmästi, omastunnos hommat jos ei täysin kunnos uskalla ees selittää tuohan juuri telittää. Näin sit menee luottamukset aukea ei lähtöön ukset piileskellään nurkissa rinnanseutu surkissa. Laatua ei tuolleen tapaa milloinkaan noist paineist vapaa kitumisen kokemii järjettömii hokemii. olonhännil olijoita säälimään ei käydä noita ei ees sitä roppia jolla sihtais koppia.
Omanoitu, lika-ankkur puoltavana pysyy vankkur tehdyt teot madaltaa siin ei kivaa kelleen jaa. Varma ellei omist toimist käsitystkään tippaa roimist olkhan edes alussa halkeisiik, jo valussa. Puhtaanahan syntyhetkel töhryi tullut kulus, retkel enemmän tai vähemmän tarkastelus lähemmän. Ikiliiket tuolla suunnal haaveentoive, siitä muunnal usein oksalt pudottu väärin verkkoi kudottu. Lähes ilman yritystä perinpohjaist pyritystä kipeenä se kolahtaa orpuus rintaan holahtaa. Naureksivat, turhantyötä päiväks jok muk muuttais yötä etanaist vaan etsintää nurjaintapain metsintää.
Sehän meitä juuri loukkaa joku polullemme koukkaa niinkuin tahtois omia vähentäin mein somia. Perspektiivii pitäis hakee ilmenteitten täyttä lakee rattaat saaden vierimään oikeensuuntaan kierimään. Yhtä kehää kulkiessa huomisensa sulkiessa vääntövoima vähenee nurinmeno lähenee. Ystävii jos kohtuisesti saattaa sujuu lohtuisesti ilman pahoi puruja noita, sydänsuruja. Aateltaisiin, kohtuukunnos liikahteita aistii tunnos paras toki hukassa rikkakasvit kukassa. Vaatimuksii vähennellen matalammalt lähennellen ärhääviään etääntää jopa joutuu lauha sää.
Koht taas päivä iltaan kääntyy poutaisena juurpa sääntyy epävakait tulossa sateenlörjyn hulossa. Tuplast pyhii perätysten juhlienkin herätysten yksin koton kohellan vanhaanmalliin tohellan. Lukemista, päällipuollin etuisil siin siirtyy huollin hiukan ruttuu rutistaa polkkii, valssei, sutistaa. Illat katsois mielin telkkaa ois vain jotain, sujais kelkkaa ylen tylsäks muuttunut järjensorttist puuttunut. Sit taas sängynpohjal mennen kymmenvuodet kuta ennen jaksain huomeen herätä olons kokoon kerätä. Tällä ringil rallatella nurjemmiskin kallatella paranteita vuottaen uskohonsa luottaen.
Pentti Pohjola 20031102 (20031102) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu