Monta riimii tunnis vääntää avainta kun pollas kääntää joutavaahan jorina homepatain porina. Enempää ei kierteit kulus haastavuus siis täydest sulus pikkuvaihteil ajellen noistkin ehkpä vajellen. Tulos näin ei yhtään merkkaa ensteihomma, virkkeist lerkkaa alakantis tavotteet hapettuneet navotteet. Onnistuis, voi osuu maaliin iloisuut siit kertyy kaaliin jok taas hetkes hävitty turhamuksis, lävitty. Vaakatasos vartuskellen kuitukynään tartuskellen äkist mietteet esille ruuhen saaden vesille. Luonnon antaa hoitaa loput autteleis ei pakkohoput hanat välil narisee tuutist töhkää karisee.
Lyhkäriimei rimpahuttain ilonkelloi pimpahuttain väsyntä ei varjoile kimpuroita tarjoile. Ylös, ulos, siinä sääntö järjennapist, käyntiinvääntö motti alkaa murista eloneväst surista. Onneks edes jotain liikkuu mielenpuolla heilur kiikkuu sekin eteenmenoa nuijimassa tenoa. Askelii jo ikä painaa eikä myönnä keho lainaa useet paikat hajalla raajainloikka vajalla. Kuka mistkin löytää apuu ylempää ain otet hapuu tullaksensa tuloksii hyötyisien uloksii. Maisematkin tälleen vaihtuu pelonpoika, kintuil laihtuu ravistellaan ruhoa kauennetaan tuhoa.
Itseä jos kontrolloidaan hallaakin siin tehdä voidaan järjenpuolen nukkuissa sumuisuuteen hukkuissa. Mielenlämpöö paistatellen edunlaatui maistatellen timanttei voi kilistä ahaa-tuumii vilistä. Nauruhan se ikää pitkii kelpaa tuosta tuopist litkii omuuttansa kasvattaa pylpyröitä rasvattaa. Sinä, minä, kaikki hyvin tähtöönlaatu, tasajyvin myötätuulta purjeissa ken nyt viihtyis kurjeissa. Tekoi toki usein puuttuu aatostasol lotja juuttuu eikä hevin huljuile kivikoiltaan nuljuile. Yksi elo ainoastaan sietää ottaa tyynnä vastaan pistetykset onnessa hollinkohdat ponnessa.
Elämää on montaa sorttii usein ilman ajokorttii niinkin saattaa sujua kunhan riitost tujua. Pelon jättäin kosliltansa sillä se on paha ansa rehtiyt myös matkassa tyynest huljain jatkassa. Unohdellen, sairaat toivot kaikensortin, niuhanvoivot jopa jutut järjestyy ei oo itses pakol syy. Ajatella tiukast pitää silläkeinoin orast itää kuvitteinkin pellossa heljä ääni kellossa. Tuumiskella joka askel innoissansa riehuin kaskel mistä sato saannissa olonhyvää jaannissa. Yrittämäst älä lakkaa jatkuvasti reppus pakkaa velttous jää vähille helmiäinen nähille.
Pentti Pohjola 20031031 (20031031) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu