Riimitteenhaluja huonuus ei poista tähti vaik kirkkaana alukskaan loista pienellä paineella ujuttaa kynäänsä lehtiöl sujuttaa. Yrittäin hakea jotakin juonta että vois iskeä sitten sen suonta hämärä ehkpä tuos yllättää kuvite pelkästi myllättää. Juteltu on kyllä syvistkin seikoist tulleista lisistä, perin myös heikoist mukavan haastajan lähellä ihan kuin toisella tähellä. Löpinää, runsaana eväänä pitää ohitse arkisens huijuten itää reppu siin harteilla kevenee aatostensektori levenee. Mutta kun vuosia omissaan lässää niukemmin tietysti tänäisist kässää ollen ehk useinkin ulalla suoraan jos sanoo, niin pulalla. Hötkyy ei päästetä ikinä ruoriin luotetaan toimihin rehtisen suoriin enempää olis ees tarjolla kohtansa jokaisel varjolla.
Eniten pelottaa huonuuva muisti silloinhan lakkaisi aatostenluisti töppäilyt toistansa seuraisi pusikonpuolelle teuraisi. Kärsimäkynnys siin nousisi julmast jotteipa oikeentuis vähästkään pulmast naapurit nauraisi tolloa mentäes, ilman tuot holloa. Ajatus etsisi suppeinta muotoo eikä sais paikatuks vähääkään vuotoo ruuhi näin vesises lastissa pappara nollaises kastissa. Saattaa, et tarina näin ihan mene kestävi pinnemmal olemainvene tyhjistä suruja sisäistää joltisest toimiva yhä pää. Pienetkin vinksahteet värjyä tuottaa entisist oletteist luokkia puottaa löytyis ees tuntevii tukijoi nykpäivän osaavii lukijoi. Vähänhän hyötyistä useinkin repus lojaalinliikoja, jässääväs hepus ohjaus omaan täs ytimeen lieskojen niukkaiseen kytimeen.
Montaa sorttii meitä täällä vipeltämäs pallonpäällä rimppakinttuu, lihavaa elantonsa eteens saa. Työttömillä kapeemp leipä roolinkohtaans haluu eipä ökyrikkain kastia manivuoriin rastia. Jotkut tallaa, varpaat sisään toiset hajaa senkun lisää pitkäpeppui, ryhtisii geeneistänsä, nyhtisii. Kansakoulupohjalt mennen sivistys ol pienemp ennen nuorempia osaajii lompsaseensa posaajii. Luottamusta toisilt vuottain itse ylevyyttä tuottain eteenpäin tääl menossa keulaläisket venossa. Ystäviä ympärillä merkitystä juuri tällä onnentoivon ohella nurjimmin ei kohella.
Kahdella veljellä tälviikol juhlat iän kun piikeistä sattuvat tuhlat seitsemänviisi ja perjantai vanhempi kamuista kukat sai. Nuorimmal veikalla poistos tuost viisi etelän aurinkoon kaveri kiisi sunnuntain sattuvi kohdalle aatokset häneen tuos johdalla. Hienoja veljiä, senpähän sanon ensvuonna vapahdust kalinoist anon kahdeksatkympit ne esissä jos vielä sumplaillaan vesissä. Montaa siis mieltä noist kohoisist kohdist toisii jo ärsyttää mainita johdist haluaat paikalta poistua ettei tuo kestämä soistua. Yksinääneläväl isompi kynnys arkinen meininki ujuu jo nynnys vapaa on valinta toimia laatunsamukaisest roimia. Perheisel luontuvi, - kotona ollaan siinäpä sitten saa lastia jollaan lippukin tankohon vedetään isommas kaavassa edetään.
Sotilashommani kelvosti hoitui tuosta vaan plussia ehkäpä koitui mitä nyt, luvatta lomalla kirkolta sapiskal omalla. Rangaistusmerkintä läiskättiin passiin kivääri olalla seisomaan sassiin ämpäri hiekkaa viel repussa olipa ongelmii hepussa. Kaksi kun tuntia, tuplasti jässäs asianvaikuuden ehdoitta kässäs seisemäst kolme meist suoritti täytisen määränsä vuoritti. Mikä sit kullekin tulikaan este ettei tuo rittänyt henkinen keste passis kyl numerot hyviä ilman noit, kotloman ryviä. Apuinen suuntaaja, suursaaren sodas niksmannei vastahan tulleessa hodas heittimenjohtajat mitalein tässä vaan nauhoitta hommat tein. Jotenkin menty on kymmenet vuodet siihen taas sisältyy, vuoksee ja luodet yhä siis roippaasti hengissä askellus vähäst jo tengissä.
Mielessä olisi runsaasti hakuu ei vaan noit keinoja, joissa ois takuu saatetaan leimata lörpöksi kaikkein ehk nurimmast, törpöksi. Tunsinhan itseni kiusatuks ajoin että ol sietämä joltisin rajoin koulussa, armeijan utsissa aina ei henkisyys putsissa. Vähyydentunnusta kaikkihan lähti mulla ol himmeä, johdatteentähti lukivat pärstältä pötyjä viskoen kintuille rötyjä. Haukkumanimiikin paiskoivat mulle ilollaotetuks, eihän siin tulle enpä heit tuollaisest moittinut tehtäväinäärestä loittinut. Kovin kyl kivisti irvailu mieltä tullessaan mökänä, teenhakutieltä sielua rutistain puristi ihmisen ehdointa kuristi. Asiain hoidin kuin juurikin piti palvelumielisyys mussahan iti loppujenlopuks ehk tajuten sanomans, vaikutti rajuten.
Pentti Pohjola 20031028 (20031028) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu