Ihminen yrittää oikeesti toimii silloinkin juuri kun heikosti poimii annettu jos ei oo taitoja raapeilee linjainsa laitoja. Se näkyy tekoina, puheina myöskin ihan jo pelkästi arkises työskin onhan vaan, etteipä onnistu millilleen mihinkään ponnistu. Tyhmyydeks tuotahan monetkin sanois vaikka ois hirveäst, kehitteenjanois elo se esteitä asettaa pienemmist mäkisist lasettaa. Noin voipi kertyä toisille haittaa sumppuaa tunguillaan tuttujen aittaa eikä sit hennota lopettaa tavoille äkkinäist opettaa. Mua ehk vaivailee kyseinen tauti tuotoksist äijän ei ulkpuoli nauti päivittäin riimejä rutistaa säkkinsä uumenist putistaa. Yhteys sisimpään muuten ei toimis arkisenkentällä, niukissa voimis henkreiän suunnalla suhisee jatkust viel kupoolis kuhisee.
Huutavan ääni ei korvesta kanna äläpä itseesi tuollaiseen anna taustoja täytyilee turvata rauhemmin maalihin kurvata. Varmasti heittyvi haasteita polul laittaen lähtijän monelkin kolul silmät jos ummistaa todelta miten vois välttyä podelta. Sattumankauppaa on onnemme ohjat useilla reiteillä raapeutuu pohjat mitkä on sielussa siteillä vaikeeta ehyinä piteillä. Uljaasti myöntäen aiemmat erheet nekin nuo, hölmyytten saattamat terheet annettais unehtuu mielestä samalla, sihtaus pielestä. Uusia tukia talolle laittaa jolloin ei entisist olisi haittaa kaadellen kumohon kuvitteet tynkäisten aatosten huvitteet. Ruumenet seuloilta tippuisi sivuun olemans reiteillä plussihin hivuun sehän se kaiken tään tarkoitus haittojen niskasta karkoitus.
Silloin kait tyhmä, jos elämä risoo yrittäin haukata kakkua isoo ilman, et suurempaa tietoa tajunnanvirtaiset mietoa. Kyllä sen omissa toimissaan hoksaa luuloja vastahan enimmäst poksaa eikä saa kulkuaan korjatuks yleistä näkemyst sorjatuks. Tietenkin tilantees eittämät kärsii omaa kun vanhaa sit homeista järsii polkemal ankkuri jalassa ylempän rannalta kalassa. Elämä koskaan ei aukene tyhmäl siinä on ikuisest, härmässä, hyhmäl puutteisuus sen kun se enenee vähätkin mahikset menenee. Sellaises rakkinees aikans kun pyörii jopahan joutavis ilolla hyörii aatellen, täähän on ukolle pääsyä avaimin lukolle. Oven kun tempasee tuosta vaan seläl uusi on kohde jo, nurjuudenpeläl koitetaan paremmin kehittyy siitä et sitkoisest ehittyy.
Tyhjänpäiten vanha varttuu eikä kisko suuntaans karttuu vuosia on pinossa habitukset vinossa. Jaksetaan täs toisii jännäil kuitukynäl värssyi pännäil yhtä pientä sorinaa pannun alla porinaa. Lyhyet on haastemuodot rajoittavat, ulosvuodot et vois kaukaa onkia tunkioitaan tonkia. Matalalla päivänrata liekinkohdalt siirros pata homeisii ehk eväkset parhemmille leväkset. Näillä pitää päästä huomeen räpsytystä silmäluomeen ei saa pommiin nukkua vähyyteensä hukkua. Kiristetään soimaan vantit jotta lähtis kupeist hantit soutupuol jos onnistuu reilunsuuntaan ponnistuu.
Vähät kun on omat eväät siinhän sitten lotkost leväät antain päiväin painua vailla vähää vainua. Mut jos räppäät itses ylös siin se kaikkoo kimpust hylös eteenpäin on asiaa raotellen rasiaa. Näin ne aukee uudet reitit hyötyisien, innot keitit tuhraukset torjutaan kohti maalii horjutaan. Elämäs siin vipinöitä kaikest lähtee kipinöitä melto rauta terästyy oikeinmenon, juuri syy. Haukkapaloi ahmiis kitaan sivuuttelee monen hitaan kättä tueks tarjoten ylpyytensä varjoten. Ilo nousee silloin pintaan hehtaareja metkoi rintaan eik se ookkin sutkia viivaamalla mutkia.
Pentti Pohjola 20031027 (20031027) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu