Toisilta ihmisilt hyvää on tullut eripäinaatellen suunnitteet hullut aina he auttaneet pulassa sielu et ujuillut sulassa. Kuinka ois käynytkään, yksinäänmeno tuossa se väijynyt nurkalla teno jauhot ois saanut siin suuhunsa iskenyt pätikän puuhunsa. Älyyhän ei tule, löhössäollen siinhän ei vähästkään vetoa pollen rinta siis kaarelle koristaa huomista taatusti soristaa. Pelko jos pöksyissä neuvotta varttuu kaikkisiin okaisiin yhtmittaa tarttuu luulojenreppua raahaten askeleit lyijynä naahaten. Osaispa kertoa omasta kohdast ylempäinsuunnalta tulevast johdast vaikka kuin vähiä saannokset reilulla lapakal jaannokset. Ilo myös osata hoidella hommat etäältä kiertäen kuopat ja kommat nauttien jokaisest hetkestä kiittäen kuljetust retkestä.
Mietitään rauhassa saatuja laatui noitakin ikävii, alhoihinkaatui ennekuin pyörät ne sutivat housujenlahkehet tutivat. Yhteisii esejä kaikille riittää kettinginlenkkejä toisiinsa liittää nöyrällä mielellä pelaten valoisanvaihtoja selaten. Uusihan kiinnostaa jokaista meitä askellushommis ketk lampsuaa teitä joissa ehk jyrkkiikin kurveja lähes noit, sieluisensurveja. Kiitostatuntien paremmin jaksaa ei tarvi korottaa hyödynnäntaksaa ihan vaan entisil vaihteilla rosoiset pysyvät kaihteilla. Merkitteet lötyvät tekojentakaa juuri se sisältö onnea jakaa helminä hohtavat huomiset kelpailee korjata tuomiset. Aina jos nurisee, murraa ja pauhaa turhia töhryjä silloinhan jauhaa kannoilla hetkessä kääntyä eikäpä sameisiin nääntyä.
Telkkari kun tympii mieltä humbuugia suoltaa sieltä riimikynään takertuu jonninjoutoon pakertuu. Kukaan näit ei viitsis lukee alastomast sanans pukee leikinvarjol vinoillaan hötkähyksii pinoillaan. Olennaltaan lähes tyhjää silti ääres äijä nyhjää järkevä ei mallaisi ojanpohjil kallaisi. Pakkomielkö ruotelissa käyntivoiman, sekö pissa niinkö hukkaan kulussa ehdotoin et sulussa. Järkevyyksil ain on rajat hölmyyksis vaan ohi ajat tympeyksis täriset kestoluovuist väriset. Ajattelu saatu nollaan vaistonvarast enää hollaan siinäkö se kuvite umpikulu huvite.
Aika ei käy työssä pitkäks olomuoto vähää sitkäks hauikses jos haaltoa ylläpitää aaltoa. Riuskat otteet olkapäistä selvitäänhän helpost näistä mallisista menoista kuvitelluist tenoista. Nuorena sit passaa olla jokasuuntaan riittää holla typyköitkin kutittaa poskeens parral sutittaa. Salammist ei voine puhuu tuollaisist kyl levii huhuu kun on kelpo aihetta vältäskellään kaihetta. Ukkona täs ankkur pohjas vapahille töistä ohjas ellei nurmeen nukutu olevaisist hukutu. Kivaa lopult jokavaihe innoin seas, taikka kaihe usealla uholla naristen, tai muholla.
Joskus väsyy lähtemisist löytäin sieltä itsens pisist takakirein tuntemin hengenpuolens runtemin. Äijää ilman hyvin pärjäät keskenäns kun juttui värjäät nauru raikuin römisee tanssijalka tömisee. Hanuriiko pitäs soittaa kyllästyksein tuossa voittaa eipä jaksa jahnata palkeinpuljuu kahnata. Ohittuneet soitonnälät lähes nuokin, puheenpälät yritetty yksinään tajuaahan pakost tään. Mieli vaan on, löytää lepoo estytellä menonhepoo kotikonnul kuluissa reudut muut ne suluissa. Ihmetteleet tuota kantaa liikunvähä, täytet antaa paljommist ei apua oksistoihin kapua.
Jaksamalla taakkans kantaa positiivin ilmeen antaa häneen voinee luotella räpsymättä puotella. Sinnetänne, kuka huojuu vimputtaen lepsust ruojuu jäänee ilman enenteit kutistaen menenteit. Leikist tässä ropsin sanoi aukoellen hivest hanoi pelkäst illan iloksi yön et tulo siloksi. Vähäväen joukost löytyy täänkin äijän menontöytyy lähes nollain parista ruumenii väh karista. Elämällä päivääpitkin olonannost tässä litkin auttavasti aatellen horjunhuojul saatellen. Pienil potkuil, vanhanvaras luulis tuolleen, eikpä paras rynnimiset lopettain hiipsiellen uusiin vain.
Pentti Pohjola 20031025 (20031025) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu