Tarve on kaikilla jutuistaan haastaa itsehenupotus, henkeä raastaa mutta kun ääntä saa käytellä passailee monttuja täytellä. Seuraisil ihmisil ei sitä puutet heillä on luonnosti riitosti uutet monissa seuroissa kulkea naamans myös toveiksi sulkea. Yksinäänoleval erit on enteet ikäisnä loppuneet täydesti menteet jos viel ei yksikään tykkäile bodiaan pramille lykkäile. Pakko on johonkin aatoksens laittaa muuten jo käytäntö karmeast haittaa riimei siin nupistaan raapia latonsa perukoi kaapia. Elämänohje on, älä jää nurkkaan siellä sit joutuisi pelkkähän surkkaan joltinen vireys väännellä tuonverran kiviään käännellä. Ohessaoleva paikassaan pysyy yksi on vastaus, jos sitä kysyy minut kun harmaiseks laitettu rönsyt ne enemmät taitettu.
Ihminen osaa, ja ihminen missaa useinkin vääristä naruista hissaa muistamat oikeita otteita aivan kuin hamuten sotteita. Yllätystilanteis juurikin ilmi siinä se hämärtyy tuttukin filmi perästä nopsasti nolottaa habitteenkupeissa kolottaa. Etten tuos ollutkaan ajan sen tasal kysymän kaikuissa, miettelyt hasal äsken mul puodissa tapahtu lapsus se vaipoistaan vapahtu. Pikkunen juttu kun unohtu kärryyn näinhän ei päässyt se, kaskoneen härryyn kysyttiin vihreää korttia mulla ei muk sitä sorttia. Hetkeä aiemmin s-tililt maksoin tarkasti tuumata, tuonsaakka jaksoin uudella vihreäl läpkällä viimajat, ainoast näpkällä Aiemmas pelkkä ol etuinen hyöty läpyskäl bonukset keventeeks lyöty entist siis lompsasta penkasin hajmielen julkisest jenkasin
Yleensä aatellaan omia lähii tuskinpa suuremmin, että nuo vähii rohkeus tiivistyy joukossa aatoksist irtoises poukossa. Joku kun ynähtää, ylös jo siellä pian on poppoo se menossa tiellä minne ja mihin, ei väliä kunhan tuot melsket ja häliä. Helppo on ohjailla sellaista sakkii joka ei muistele ikinä pakkii saappaat vaan narskuvat soralla ääni kuin kallioon poralla. Missä on suunnat, ja missä on mallit keneltä tulee ne lähtöjenhallit eipä oo sellaisest supinaa vähäisenpuolistkaan jupinaa. Tällaisest tyylistä pomot ne tykkää isompaa pykälää rattaisiin lykkää koko viel kansa jos perässä mielivät, ettei se herässä. Sitten kun soivat jo luotienlaulut tippuvat nauloista seiniltä taulut rytöisii eipä voi pysähtää väkisenvänkäisest rysähtää.
Kuka sen taitaisi edeltä tietää mitä juur vakavas paikassa sietää ollaanko nynnyjä, ramboja että noit hallitaan kamboja. Sodissa sellaiset mittarit toimii kokemat pakosti jokaista roimii taakse ei lähdetä luikkimaan henkensä säilyksi puikkimaan. Tulkoon vaik rautaa ja rymyä niskaan omat ne likani tässähän tiskaan noissa kun hetkenkin viihtynyt pulssi se takuulla kiihtynyt. Anheinen kokemus jokaisel ukol meneekö meininki haasteista tukol vaa-assa ollut sen läpäissyt luullust ei maatansa häpäissyt. Monikin sankari puheissa pärjää omaansa egoa kirkkaammaks värjää taistossa tahto vast punnitaan silloin kun raakuuksil runnitaan. Löytyykö järkeä, - ihmisyys muistaa kauhea viha se liepeistä puistaa joskushan tappelut taukoaa arkiseen olemaan laukeaa.
Pentti Pohjola 20031023 (20031023) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu