Kirjailijoil laaja kuppi tuntosarvinen se nuppi fiktiiviä vuodattaa romaanin et kasaan saa. Lukemalla, toistentekoi vähän omiin monist sekoi uusi kirja paisteessa haluuvien maisteessa. Sivustseurain kovaa pelii luulis, joskus rötökelii pakko vaan on naputtaa roolijakoo laputtaa. Töisii päivii paiskiessa yönkinhetkii raiskiessa arjen siinä sivussa väsymäänkin hivussa. Luja tahto ajaa töihin eikä hetkeks turvavöihin kaiken peliin laittaen maalinauhan taittaen. Palkintoihin huiput yltää itsens kunnialla kyltää eliiteissä oleillen rostakansal koleillen.
Jok mun seuraa aatteenkulkuu näkee useest juminsulkuu turhanpäiten esissä silmät lähes vesissä. Egoni, se aranlaiska ylimmäisnä, olen haiska reppuun lisäin painoa syyllistysten vainoa. Hauisvoimaa tipotellen ähellellen vipotellen riskei kamui seuraten omil niukil teuraten. Narsistiks äl ukkoo merkkaa ei oo tuota, hengenterkkaa kaikkein peräs jonossa raahuuntuntuu monossa, Omii polkui halus kulkee työssäorjuun ukset sulkee mut ei voimaa virittyy haavemaihin kirittyy. Tuli apuun, nuotinteko sanainvärkkyin suuri keko yhä tuonne toiminta aihevähäin poiminta.
Vähävähält töistä laistaa joutilaisuus kaikest paistaa lisäin orvol vähiä ennenkään ei lähiä. Onneks omat jalat toimii aatoksihin hitui poimii tok vaan omas mitassa keveet läpsyy vitassa. Nuorenpanhan runsaast työtä kiristellä sai siin vyötä varhain lehmii ruokkimaan pellonkulmii kuokkimaan. Hevonhirnuil appeenlaittoo toviks oman nälän taittoo rullana ain menossa hetket, takakenossa. Päivän lehdet lukaistessa kaupoil pyöräl sukaistessa illal toosaa kuunnellen telkkarikskin muunnellen. Ehdointa, et leipää pöydäs kevennystä arkeen löydäs tuosta syntyi tarina hetkittäin vaik marina.
Eipä ollut nivustyrää mieli siitä jopa hyrää lääkäri kun tutki tuon aatokseni muual luon. Syksy tullut suurin saappain miinuksille yöt jo raappain lokakuu näin lopulla kesänkujeet topulla. Helteitä se viikot paisko ikäukon löhöön raisko varpait kyl ei niprinyt kolee kinttui kiprinyt. Nyt taas koivis villasukat tuulisil jo lämmönhukat milloinkaan ei parasta ihanaista varasta. Tipast liikkeel könttyröintii aatosituin hönttyröintii siinä päivä pälähtää uusi hetkes välähtää. Ei täs usko joulupukkiin hotua ei tule rukkiin moikattu on menennäl jäähyväiset enennäl.
Pentti Pohjola 20031022 (20031022) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu